Keurun Ekokylä 8.-10.7.2005
Suvin ja Pertin kertomus

Brachmachari Shubamrita piti Suomessa retriitin Keuruun Ekokylässä 8. - 10. päivä heinäkuuta. Ekokylään oli kerääntynyt eri puolilta Suomea 115 osallistujaa viettämään yhteistä Amma-viikonloppua. Ennen varsinaista retriittiä pidettiin kaksipäiväinen Green Friendsien ekoretriitti, jossa Shubamrita piti kesäisen lämpimässä luonnossa ekomeditaatiotuokion.

Varsinainen retriitti alkoi perjantai-iltana. Shubamrita tultuaan ohjelmasaliin kumarsi ensin alttarilla olevalle Amman kuvalle, joka oli somistettu ruusugarlandilla. Alttarin viereen oli myös koristeltu Devi Bhava -sarilla ja ruusuilla koristettu, Amman läsnäoloa symbolisoiva Amma-tuoli, johon vähitellen kerääntyi pieniä Amma-nukkeja vieri viereen.

Perinteisen intialaisen tradition mukaisesti ja täydellisessä hiljaisuudessa Shubamrita sytytti öljylamppuun liekin mantroja toistaen. Avausrituaalin jälkeen yksi Jyväskylän Amma-ryhmän pääjärjestäjistä toivotti niin Shubamritan kuin brachmachari Hamsan sekä kaikki retriittiin osallistujat sydämellisesti tervetulleiksi. Hänen iloonsa Shubamritan uudesta, kolmannesta vierailusta retriitissä Suomessa yhtyivät kaikki. Shubmrita piti ensimmäisen satsangin eli henkisen puheen Ammasta ja hänen opetuksistaan ja lauloi bhajaneja eli henkisiä lauluja.

Seuraava retriittipäivä alkoi varhain aamulla, jolloin Shubamrita toimitti alttarilla pujan eli rituaalisen palveluksen Ammalle.

Viikonlopun aikana kuunneltiin Shubamritan pitämiä valaisevia ja hauskoja satsangeja Amman opetuksista ja hänen omista kokemuksistaan henkisellä tiellä. Yksi satsangin aiheista oli usko ja luottamus henkiseen opettajaan, guruun. Oppilaan tulisi luottaa guruunsa silloinkin, kun ulkoiset olosuhteet eivät näytä kovin rohkaisevilta ja oppilaan tulee toimia gurunsa antamien ohjeiden mukaisesti. Shubamritan mukaan tämä luottamus on aika ajoin koetuksella, sillä ihmisen mieli ja tunteet voivat saada aikaan hämminkiä ja epäileviä kysymyksiä. Omalta kohdaltaan Shubamrita kertoi leikkisästi tapauksesta, jossa hän oli Amman selvästä vastauksesta huolimatta käynyt kysymässä häneltä saman kysymyksen kolmeen kertaan tunteakseen olevansa vakuuttunut asiasta, vaikka yksikin kerta olisi ollut riittävä.

Lauantaina retriitti alkoi varhain aamulla kestäen aina iltaan asti. Satsangien lomassa pidettiin myös kävelymeditaatio Ekokylän idyllisessä luonnossa sekä Kysymys ja vastaus -tuokio, jossa Shubamrita vastasi osallistujien tekemiin kysymyksiin. Shubamritan piti myös tietokilpailun Amman elämästä, hyväntekeväisyyshankkeista ja Hänen henkisistä opetuksistaan. Yksi tietokilpailukysymys oli sellainen, jossa Shubamrita luki otteen Amman pitämästä puheesta ja vastaajien tuli valita oikea vaihtoehto, oliko puhe Amman Uskontojen parlamentissa Chicagossa 1993 pitämä puhe, vai se, jonka Amma piti hänen saatuaan Genevessä 2001 Gandhi - King Rauhanpalkinnon vai puhe maailman uskontojen parlamentissa Barcelonassa 2004. Osa kysymyksistä liittyi Amman hyväntekeväisyyshankkeisiin. Osallistujien tuli tietää esim. minkä hyväntekeväisyyshankkeen Amma on käynnistänyt Trivandrumissa (AIDS tukikeskus) ja Mumbaissa (syöpäsairaiden saattokoti). Yksi kysymyksistä koski Amman unelmaa paremmasta maailmasta. Osallistujista monet tiesivät unelmaan liittyvät kaksi kohtaa, eli että Amma toivoo kaikkien ihmisten tässä maailmassa saavan nukkua pelkäämättä - edes yhden yön ja että kaikilla pitäisi olla mahdollisuus syödä vatsansa täyteen - ainakin yhtenä päivänä. Näiden lisäksi Ammalla oli vielä kaksi unelmaa eli pitäisi olla ainakin yksi päivä, jolloin sairaaloihin ei tuotaisi yhtäkään väkivallan uhria sekä, että vähintään yhden päivän ajan kaikkien - pienistä lapsista vanhuksiin - tulisi tehdä epäitsekästä työtä. Heidän tulisi kerätä rahaa köyhille ja puutteessa oleville - vaikkapa vain leluja valmistamalla.

Lopuksi esitettiin myös kaksi improvisoitua esitystä ilman sanoja Amman elämään liittyvästä tapahtumasta ja katsojien tuli arvata, mistä oikein oli kysymys. Toinen tapahtuma kuvasi tilannetta, jossa Amma antoi äitinsä kalliin rannekorun köyhälle, jotta tämä voisi ostaa ruokaa, ja Amma sai tämän takia isältään selkäsaunan. Toinen esitys kertoi siitä, miten Amma nuorena tyttönä meditoidessaan hänen äitinsä kaatoi hänen päälleen vettä ravistaakseen tyttärensä hereille. Suomalaiset selvisivät ilmeisen hyvin tiedoin sekä tietokilpailusta että esitysten arvauksista.

Lauantaina Hamsa piti harjoitustunnin, jossa opiskeltiin laulamaan bhajaneja, jolloin hän kertoi myös miten niitä tulisi laulaa. Tämän jälkeen kaikki menivät ulos ilta auringon lämpöön niitylle meditoimaan. Päivän päätteeksi katsottiin vielä video Tsunami -tapahtumista ja siitä henkisestä ja aineellisesta avusta, jota Amma rakkaudella jakoi kaikille tarvitseville tapahtuman aikana ja sen jälkeen.

Sunnuntaiaamuna tehtiin puja, johon kaikki läsnäolijat osallistuivat toistamalla Amman 108 nimeä kukkasin ja tekemällä pienen aratin. Satsangien ja bhajanien jälkeen retriitti päätettiin. Lopuksi lapsikvartetti lauloi itse sanoittamansa laulun kiitokseksi Subamritalle viikonlopusta ja antoivat kukkasia: Shubamrita, Shubamrita oli kunnon mies, kun hän rupes laulaan, pani malan nauhaan….

Päivän päätteeksi oli vielä Suomen satsang-ryhmien tapaaminen, jonka jälkeen kaikki lähtivät valoisin mielin kotiinsa.

Ennen Suomen vierailua 7.7. Shubamrita ja Hamsa vierailivat ensimmäistä kertaa Virossa, Tallinnassa, jossa pidettiin ilta satsang. Tunnelma oli hyvä ja osallistujia kesäisenä päivänä oli parisen kymmentä.

Ninan kertomus

Suomessa jo useaan otteeseen vierailleet Amman pitkäaikaiset oppilaat br. Shubamrita ja Hamsa saapuivat vieraiksemme kesäretriittiin, joka pidettiin jälleen Keuruun Ekokylässä. Tällä kertaa Suomen ilmasto kohteli vieraitamme huomattavasti lempeämmin kuin heidän edellisellä Suomen vierailullaan: talvipakkasen asemasta suloinen aurinko porotteli mukavan lämpimästi (eli suomalaisten mielestä tukahduttavan kuumasti). Amman armo ja läsnäolo oli suorastaan käsinkosketeltavaa ja monet sevalaiset pitivät huolen siitä, että kaikki sujui hyvin ja retriittiläisten kannalta täysin vaivatta.

Aamut aloitimme pujalla. Retriitin varsinaisen ohjelman aikana Shubamrita vastasi henkistä elämää koskeviin kysymyksiin, kertoi omista kokemuksistaan Amman seurassa ja ohjasi meditaatioita. Olipa meillä henkinen tietokilpailukin, jossa me suomalaiset pärjäsimme kuulemma hyvin, mutta ensi vuonna menee toivottavasti vielä paremmin. Hamsa puolestaan opetti meille uusia Bhajaneita ja ilahdutti retriittiohjelman tauoilla monia hyväntahtoisella huumorillaan. Lauantai-iltana lämpeni sitten sauna ja viimeinenkin sydän.

Shubamrita puhui meille satsangeisaan mm. uskon ja luottamuksen sekä aidon kuuntelemisen merkityksestä henkiselle oppilaalle. Tulkki ainakin koki saaneensa retriitillä teorian lisäksi hyvää läsnäolon ja kuuntelemisen käytännön harjoitusta ja yrittää nyt soveltaa sitä arkielämässään mm. työtovereihinsa ja asiakkaisiinsa. Kellot ja sängyt tosin menevät edelleenkin sekaisin, liekö vika sitten korvissa, niiden välissä vai läsnäolon ja kuuntelemisen taidon puutteessa.

Shubamrita oli nuorimpienkin retriittiläisten mielestä kunnon mies ja he lauloivat hänelle kauniin itse sanoittamansa laulun Shubamritasta, joka laittoi kukan kaulaan kun hän meni laulaan. Eräs kaikkein nuorimmista osallistujista malttoi kärsivällisesti odottaa eräällä tauolla yli puoli tuntia ´sitä miestä, joka antaa karkkia´. Hän istui välillä rauhallisena meditaatiopenkillä Amman kuvaa (ja sen edessä olevia karkkeja) katsellen, leikki välillä helikopterilla, istui taas ja kysyi aina välillä tulkilta onko hän varma, että se mies tulee. Kun Shubamrita sitten lopulta saapui ja antoi kujeillen karkin, lapsen riemu oli todella vilpitön ja rajaton. Lokakuu tulee hitaasti mutta varmasti ja kaipuu polttaa meidän jokaisen sydäntä varmasti yhtä paljon. Välillä uppoudumme täysin leikkeihimme, mutta sitten taas muistamme ketä odotamme ja hieman huolissamme kenties toisiltamme kyselemme, että onhan hän varmasti tulossa. Olkaamme kuitenkin yhtä kärsivällisiä, ja kun vihdoin saamme odottamamme karkin, myös yhtä vilpittömän onnellisia ja kiitollisia kuin tuo lapsi oli.

Äidin palveluksessa,
Nina