Ammaa odotellessa Aulangolla oltiin luonnon sylissä

Nouse ja herää – äläkä lopeta ennen kuin olet saavuttanut päämäärän. Näin kehotti brahmachari Shubamrita niitä 135 noussutta ja herännyttä, jotka olivat saapuneet Amma-kesäretriittiin Hämeenlinnaan Aulangolle 4.-6. heinäkuuta.

Monet heistä eivät todella lopettaneet yölläkään, ennen kuin viimeinen sihaus saunan kiukaasta oli sammunut tai lettutaikina nuotiolla muurinpohjapannussa paistettu.

Eikä muuten meinannut tulla loppua Mata Rani –laulustakaan, jota kiihdytettiin sunnuntain loppubiisinä aina vain uudelle kierrokselle.

Retriitti alkoi perjantaina helteisissä merkeissä ja niinpä Shubamrita koki olonsa kotoisaksi. Bhajaneita laulettaessa hiki virtasi tuttuun tapaan kuten aina Intiassa Amman ashramissa. Eikä lauantaina ja sunnuntainakaan tarvinnut sateessa värjötellä.

Ajoittain tuntui siltä kuin mustalaisleiri olisi muuttanut taivaaseen. Niin voimakkaana ja lämpimänä Amman kaikkiallinen läsnäolo tuntui Aulangolla, että 84-vuotias Kerttu Hanski, jonka jalat olivat juuri olleet kovin kipeät, asteli nyt kepeästi 33 metriä korkeaan torniin ihastelemaan alla avautuvaa kansallismaisemaa.

Luonnonpuistossa meditoitiin metsätemppelissä, suurten kuusten muodostamassa pyöreässä luontopyhäkössä metsälammen rannalla. Moni vaipui siellä ajattomaan, autuaalliseen tilaan, jos ei koko- niin ainakin puolinirvanaan.

Luonto oli retriitissä voimallisesti läsnä. Aulangonjärven toisessa päässä asustava laulujoutsenpariskunta toi kuusi poikastaan näytille useampaan kertaan. Kolme kuikkaa uiskenteli järvellä.

Ja juuri kun Shubamrita oli kehottanut aamukävelyn aikana olemaan yhtä luonnon kanssa - nähtiin kaksi uljasta kotkaa liitelevän järven yllä. Kotkia ei olekaan nähty kuin viimeksi Amman ashramissa!

Henkisyys on kokopäivätyötä

- Kärsivällisyys ja peräänantamattomuus ovat kaksi tärkeää ominaisuutta henkisissä toiminnoissa, sanoi Shubamrita.

- Henkisyys ei ole osa-aika vaan kokopäivätyötä. Meidän on ponnisteltava enemmän ja tehtävä harjoituksia. Jos sydämemme on mukana, voimme muuttaa asioita.

Shubamrita neuvoi käyttämään PUSH-menetelmää:

- Pray Until Something Happens eli rukoile niin kauan kunnes jotakin tapahtuu.

- Jotta toivomamme asiat voisivat tapahtua, tarvitsemme armoa, hän muistutti.

Sunnuntain henkisessä puheessaan Shubamrita käsitteli vihan hallintaa. Hän huomautti asian koskevan meistä aivan jokaista. Viha on tullut toiseksi luonnoksemme, ja ihmiset menettävät malttinsa pienimmästäkin syystä.

- Kun suutumme, sammutamme viisauden lampun ja sen jälkeen olemme mielipuolia, hän sanoi.

- Viha on happo, joka syövyttää astian. Meidän tulee purkaa vihan höyry, mutta myös sammuttaa tuli. Purkamattomat menneisyyden tunnetilat ovat varastoituneet alitajuiseen mieleemme.

Ihmissuhteissa olisi Shubamritan mielestä tärkeää, että toinen hallitsee tunteensa. Monien väkivaltaisesti koulussa käyttäytyvien lasten vanhempien välillä on aggressiota.

- Vihaa ei tulisi koskaan ilmaista lasten nähden, koska he kopioivat sen, hän sanoi.

Hän neuvoi ponnistelemaan tietoisesti olemaan suuttumatta ja välttämään sanoja AINA ja EI KOSKAAN. Ne ovat hyvin tuhoavia sanoja ja voivat rikkoa ihmissuhteen.

Vihaa ei hänen mielestään tarvitse eikä pidä nielaista, vaan se on ilmaistava niin, ettei se vahingoita itseä tai toista.

- Meidän ei tule tukahduttaa vihaa, vaan sublimoida se. Voit polvistua alttarin eteen ja ilmaista minkä tahansa tunnetilan ja luovuttaa sen mestarin jalkojen juureen.