Julkaistu 26.8.2011

Jälleen kerran 180 nuorta 17 eri maasta kokoontui viikoksi AYUDH:n järjestämään nuortenretriittiin Saksan M.A.-keskukseen. Tällä kertaa allekirjoittanut edusti ainoana Suomea ja koko Pohjoismaita. Retriitin sisältö poikkesi aiemmista vuosista siten, että osallistujia odotti kaksi projektia. Suurempi projekteista oli läheisessä Michelstadtin kaupungissa järjestettävä hyväntekeväisyysmusikaali, jonka nuoret tuottaisivat alusta loppuun asti omin voimin. Toisena pienempänä projektina mukaan mahtui myös erään samassa kaupungissa sijaitsevan, hoitamatta jääneen puiston kunnostaminen. Molempiin projekteihin saimme tukea Euroopan Unionin Youth in Action –ohjelmalta sekä Michelstadtin kaupungilta.

Eri maiden ryhmät olivat jo ennen leirille saapumista valmistelleet oman kohtauksen tiettyyn teemaan liittyen. Aiheet liittyivät yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita nuoret joutuvat elämässään kohtaamaan: väkivalta, itseluottamuksen puute, masennus, erilaiset riippuvuudet, kulttuurin ja arvojen rappeutuminen, elämän tarkoituksettomuus, ongelmat perhesuhteissa, työttömyys sekä ympäristön saastuminen. Eri kohtauksissa nostettiin esiin näitä epäkohtia mutta pyrittiin myös löytämään niihin ratkaisuja.

Vaikka monet meistä ”nuorista” ovat itse asiassa jo aikuisia, eri alojen asiantuntijoita ja myös nuorimpien osallistujien joukosta löytyi varsinaisia tanssin ja musiikin monitaitureita, silti kokonaisuuden hiominen esityskuntoon vajaassa viikossa tuntui alussa pelottavan kunnianhimoiselta tavoitteelta.

Työhön kuitenkin ryhdyttiin välittömästi ja suurella innolla. Koko viikon ohjelma liittyi tavalla tai toisella esityksen valmisteluun, niin myös aamupäivien puheenvuorot. Br. Shubamrita keskittyi puheessaan itseluottamuksen tärkeyteen kun taas Bri. Dipamrita korosti yhteisöllisyyden voimaa. Koko viikon kanssamme viettänyt moninkertainen nyrkkeilyn maailmanmestari ja näyttelijä Lucia Rijker paneutui sitoutumisen merkitykseen tavoitteiden saavuttamisessa. Lentokonekaappauksesta selvinnyt ja sittemmin puutaiteilijana tunnetuksi tullut Gabriele von Lutzau kertoi luovuuden voimasta elämässään.

Iltapäivät ja illat kuluivat tiiviisti esityksen harjoittelun merkeissä. Kansallisten ryhmien lisäksi eri workshopeissa harjoiteltiin kuorolaulua ja tanssinumeroita, valmistettiin lavasteita ja esiintymisasuja sekä koottiin ohjelmalehtinen yleisölle jaettavaksi.

Musikaalimme näyttämönä toimi suuri Odenwaldhalle-sali Michelstadtin keskustassa, jonne kokoonnuimme harjoittelemaan yhdessä päivää ennen esitystä ja vielä esityspäivän aamunakin. Valojen, äänitekniikan ja videoiden heijastamisen kanssa koitui aluksi ongelmia, mutta viivästykset eivät aiheuttaneet kärsimättömyyttä osallistujissa – päinvastoin, nuokin odotteluhetket hyödynnettiin usein yhdessä musisoiden milloin tuttujen bhajanien, milloin kansainvälisten hittien tahdissa.

Esityspäivänä tunnelma alkoi jo varhain hipoa katonrajaa. Ennen esityksen alkua Br. Shubamrita suoritti taukotilassa lyhyen pujan ja antoi meille vielä viime hetken neuvon – tehkää parhaanne, älkää välittäkö mahdollisista virheistä vaan pitäkää hauskaa ja muistakaa, että lopputulos on aina kiinni Jumalan armosta. Näillä eväillä valtavan suuri esiintyjäkaartimme lähti iloisin mielin kohti tulevaa koitosta.

Ja epäilemättä armoa meiltä ei jäänyt puuttumaan – esitys oli todellakin Show isolla S:llä! Onnistumisen riemu oli sanoinkuvaamaton, kun viimeisen huikean yhteisnumeron jälkeen poistuimme lavalta kukin ryhmä oman maansa lippua ylpeänä kantaen. Myös yleisö näytti nauttivan esityksestämme mutta erikoisin elämys yleisöä odotti vasta ulko-ovella. Täysin ilman ennakkosuunnitelmaa kaikki esiintyjät kerääntyivät aulaan, muodostivat kunniakujan ja antoivat raikuvat aplodit jokaikiselle salista poistuvalle! Tuo hetki jää varmasti ikimuistoisena niin yleisön kuin esiintyjienkin mieleen.

Viimeisenä päivänä kokoonnuimme vielä kaikki leiriläisten viikon aikana kunnostamaan puistoon, jossa myös paljastettiin Gabriele von Lutzaun yhdessä muutaman osallistujan kanssa toteuttama puinen kyyhkystaideteos. Puisto oli kauniin vehreä ja sen keskellä oli vielä nähtävissä muinoin paikalla sijainneen pienen kappelin rauniot. Lauloimme yhdessä Lokaha Samastaha Sukhino Bhavantu –mantraa ja sen jälkeen vielä Isä Meidän –rukouksen englanniksi ja saksaksi.

Loppusanoissaan leirin pääjärjestäjä Nath totesi, että hän oli jossain vaiheessa tapahtumaa järjestäessään tuntenut olevansa kuin supermies ilman kykyä lentää; tavoitteet olivat valtaisat eikä varmuutta niiden toteutumisesta ollut. Mutta niin vain mukaan oli yksi toisensa jälkeen lähtenyt ihmisiä, joiden yhteisellä osaamisella ja sitoutumisella joka tehtävään löytyi tekijänsä. Bri. Dipamritaa siteeraten, yhteistyössä piilee todellakin valtava voima ja sen me saimme kauniilla tavalla kokea.

- Vineeta