Amman GreenFriends järjesti maatilaretriitin Teijossa 19.-21.8.2005. Tavoitteena oli tutustua pienen lammastilan arkeen tekemällä työtä ja samalla saada lähikontakti luontoon ja eläimiin. Luvassa oli lammasmeditaatiota, risusavottaa ja hevosten käsittelyä.

Retriitin osallistujat, 9 aikuista ja kaksi lasta, Johanna ja Jasmin, kokoontuivat perjantai iltapäivän kuluessa Notkon tilalle, joka sijaitsee meren rannalla Teijon kylässä noin 20 kilometriä Salosta etelään. Maatilalla asuu Mariannen lisäksi kissoja, lampaita ja kanoja. Hyvissä ajoin paikalle saapuneet ehtivät uimaan kauniille metsäjärvelle ennen retriitin aloitusta. Majoittumisen ja Amman kuvilla maatilan somistuksen jälkeen hiljennyimme lausumaan rauhanmantraa 'Om Lokah Samastah Sukhino Bhavantu'. Kalliolla sijaitsevalta nuotiopaikalta aukeni kaunis ja rauhoittava näkymä alas pellolle aina meren rantaan asti. Alttari syntyi talon kuistille, siniseen 'enkeli huoneeseen', josta voi ihailla laskevan auringon kultaamaa maisemaa. Ennen nukkumaanmenoa lauloimme kuistilla monia bhajaneita.

Aamiaisella saimme maistaa puumyllyssä vastajauhetuista kokojyvistä tehtyä herkullista puuroa. Ravittuina ja iloisella mielellä suunnistimme laitumelle kokoamaan tilan seitsemän lammasta pienelle aurinkoiselle peltoaukealle puron varteen. Lampaiden villa oli juuri sopivan pitkää keritsemistä varten. Saimme valita kolmesta eri tehtävästä; lampaan keritseminen, kiinnipitäminen ja rauhoittaminen tai meditaatio. Uteliaimmat ja kilteimmät lampaat pääsivät ensimmäiseksi kerittäviksi. Monien karitsojen kantaäiti Eeva näytti esimerkkiä kerittävänä olemisesta ja seisoi rauhassa saksien raksutellessa pitkin selkää tarkasti varoen satuttamasta ihoa. Pässi Rolle nautti silminnähden keritsemisestä ja etenkin paijaamisesta. Nuori Allu lammas säikkyi ensin saksien ääntä, mutta antautui kerittäväksi saadessaan osakseen hellää huomiota ja pyhän mantran 'Om Amriteswaryai Namaha' värähtelyä. Vaikka lampaat ovat varsin kärsivällisiä eläimiä, niin välillä niiden hermot joutuivat koetukselle keritsijöiden kokemattomuuden vuoksi. Lammaspainin otteita nähtiin kun jouduimme päättäväisesti estämään Eevan yritykset palata muun lauman luo kesken keritsemisen. Rolle pässi oli ainoa, jolla ei ollut mitään kiirettä lopettaa kerintää.

Lounaan ja pienen levon jälkeen suurin osa porukasta lähti risusavottaan pellon laitaan. Pitkään asumattomana olleelle tilalle oli kasvanut tiheä pusikko komeiden haapojen ja koivujen sekaan. Pusikkopuut oli kaadettu aikaisemmin kesällä ja meidän työmme oli lajitella ja karsia hajallaan olevat puut ja risut nuotiopuiksi, polttopuiksi ja roskiksi. Joukostamme syntyi nopeasti kaksi tehokkaasti toimivaa ryhmää, joiden työskentelytapa muotoutui juuri kyseisen ryhmän jäsenille sopivaksi. Välillä ryhmät sekoittuivat ja siitä seurasi heti hyväntahtoista sanailua, kuin 'meidän ryhmässä' nuotiopuut pilkotaan ja pinotaan. Risusavottamme tuntui hyvin mielekkäältä työltä, koska oli helppo nähdä kuinka paljon rankkaa fyysistä työtä maatilan hoito edellytti ja kuinka tervetullutta antamamme pienikin apu oli. Yhteinen auttamishalu siivitti työtämme voimakkaasti. Työurakan päätyttyä oli ihanaa päästä meren rentouttavaan ja puhdistavaan syliin uimaan auringon vielä paistaessa matalalta taivaalta.

Ilta oli miellyttävän lämmin ja kokoonnuimme iltapalalle nuotion ääreen. Reetta kertasi Br. Shubamritan terveiset Keuruun ekoretriitiltä. Shubamrita oli kehottanut Suomen GreenFriends toimintaa kehittymään käytännön läheisempään suuntaan esim. pyrkimällä lisäämään ihmisten tietoisuutta luonnon kunnioittamisesta sekä ykseydestämme puiden, merien ja niittyjen kanssa. Keskustelimme kuinka luonto on loistava henkisyyden opettaja ja miten luonto näyttää meille mitä on uhrautuvaisuus, nöyryys ja toivo, se ettei luovuta äärimmäisessäkään hädässä. Iltabhajanit laulettiin nuotion äärellä ja uni maistui makeasti aurinkoisen ulkona vietetyn työpäivän jälkeen.

Sunnuntaiaamuna kaikki olivat jo varhain liikkeellä. Aamupuuron ja mansikkakeiton jälkeen edessä oli retriitin etukäteen jännittävin ohjelma, aamupäivä 'Pienten Tallilla'. Tarkoituksemme oli tutustua hevosten käsittelyyn ja saada tuntumaa myös ratsastukseen. Ohjaajamme painotti hevosten käsittelyssä herkkyyttä ja määrätietoisuutta. Opettelimme 'lukemaan' hevosen luontaista viestimistä ja toisaalta ilmaisemaan, että ihminen eikä hevonen päättää mitä tehdään ja mitä ei. Parhaiten näitä taitoja voi harjoitella maasta käsin pelkillä sormenpäillä tai vartalon kielellä hevosta ohjaten. Fyysisellä voimankäytöllä ei hevosen kanssa pärjää, koska hevonen päihittää voimamittelössä ihmisen mennen tullen. Meille selvisi nopeasti, että toisten hevosten oli helpompi noudattaa ihmisen toiveita kuin toisten ja että hevoset toimivat eri tavoin eri ihmisten kanssa. Aamupäivän lopuksi pääsimme kokeilemaan hevosen ohjaamista myös ratsain. Tämä oli monille ensimmäinen kerta hevosen selässä. Oli mahtava kokemus tuntea niin voimakkaan ja hienon eläimen reagoivan ratsastajan pieninpäänkin liikkeeseen ja asennon muutokseen. Kentän täytti nauru ja iloiset onnistumisen tunteet. Kukaan ei olisi halunnut lopettaa hienoa ja täyteläistä oppituntia, jonka Zenobia, Noppa, Tellu ja Pati meille antoivat. Kasviskeitto oli jätetty kypsymään Mariannen valvonnassa puilla lämmitettävälle hellalle ja keitto odotti valmiina palatessamme tallilta.

Retriitin ruokalistat oli mietitty etukäteen ja jokaisella oli omat ruuanvalmistus-, siivous ja tiskivuoronsa. Myös lapset osallistuivat vihannesten pilkkomiseen. Näin huoltopuoli sujui kitkattomasti muun ohjelman lomassa. Lounaan ja siivouksen jälkeen lähdettiin kotimatkalle virkistyneinä, uusia kokemuksia ja ajatuksia saaneina. Oli jälleen kerran ihana nähdä ja kokea Amman lempeä ja määrätietoinen ohjaus kaikessa mihin ryhdymme kun vain herkistymme kuuntelemaan.

Anne-Maria