Ekoretriitti Keuruun ekokylässä 7.-8.7 2005

Tunnelma GreenFriends-Luonnon Ystävien ekoretriitissä näytti heti alussa kääntyvän hämmennyksen puolelle kun ekokylän ylle kerääntyi isoja synkkiä pilviä juuri aikoessamme aloittaa retriitin luontomeditaatiolla. Aprikoimmekin kuumeisesti mitä tehdä. Luontomeditaatiopaikaksi olimme valinneet rinnepellon, josta oli kaunis näköala alapuoliselle joelle. Tästä paikasta luopuminen ja ahtaan sadekatoksen valitseminen tilalle ei houkuttanut. Päätimme elää hetkessä ja koska juuri sillä hetkellä ei satanut valitsimme meditaatiopaikaksi kauniin pellonlaidan. Rohkeutemme palkittiinkin ja väistämättömän näköinen sade väistyi sittenkin. Loppuillastakaansateesta ei ollut tietoakaan kun ilta vain kirkastui kirkastumistaan tanssimalla huovuttaessamme ulkona bhajaneiden ja vapaamuotoisen rummutuksen tahtiin erään ekokylän asukkaan tekemää "elämänpuu" nimistä huovutustyötä.

Ensimmäisenä iltana meille pidettiin vielä esittely ekokylän erilaisten uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön perustuvasta energiantuotosta. Tämä oli mielenkiintoista ja opimme mm. että vanhan öljylämmittimen voi muuttaa hakkeen polttouuniksi ja että yhden mökkikokoisen talon sähköt saadaan kokonaisuudessaan yhdestä tuuliturbiinista ja pienestä aurinkokennosta.


Toisena päivänä aamujoogan ja aamiaisen jälkeen osallistuimme muutaman tunnin ajan tilan töihin. Osan ryhmästä sitoessa lampaille talviruokakerppuja, kitki osa rikkaruohoja perunapellolta tai keräsi luonnonyrttejä keittiöön salaattiaineksiksi. ekokylän yleisesittelyn aikana kuulimme mm. tilan eri vaiheista paikallisesta suurkartanosta esim. alkoholistiparantolan ja pakolaiskeskuksen kautta ekokyläksi. Iltapäivällä meditoimme kuumassa auringonpaisteessa jälleen samalla hyväksi havaitulla pellonlaidalla kuin edellisenä päivänä.

Aivan ekoretriitin lopuksi piti kesäretriittiä vetämään tullut brahmacari Shubamrita iloksemme vielä meille luontoaiheisen satsangin. Amma sanoo Shubamritan mukaan merkittävien ympäristöongelmien tai luonnonkatastrofeiden kuten ilmastonmuutoksen, tsunamin ja Amazonin sademetsien hakkuiden syyksi, että ihmiset ovat unohtaneet dharmansa luontoa kohtaan ja että me olemme ylittäneet luonnon kanssa tietyn rajan. Shubamrita kehotti meitä kehittämään rakkaudellista suhdettamme Luontoäitiin esim. hoitamalla lemmikkieläimiämme tai puutarhaamme ennen kuin itse syömme. Meidän kannattaa myös puhua puille ja kasveille sekä antaa puutarhamme kasveille oma nimi. Intiassa lapsille opetetaan, että Luontoäiti on yksi ihmisen viidestä äidistä, muita ovat biologinen äiti, pyhät kirjoitukset, keho ja kotimaa. Tästä erityisestä suhteesta johtuen he ajattelevat, että heidän pitää myös maksaa velkansa takaisin Luontoäidille. Olennaisimmaksi sisällöksi Shubamritan satsangissa nousikin kuinka tärkeää on että yksilöiden tietoisuus Äiti Maan suojelun tarpeesta kasvaisi. Jos tietoisuus tästä nousee paranee myös ympäristön tila.

Lämpimin ekoterveisin,
Reetta

"Oli aika, jolloin lehmänlantaa voitiin käyttää Intiassa desinfiointitarkoituksiin, mutta nyt haava tulehtuisi. Niin paljon myrkkyä on kulkeutunut lehmänlantaan niiden ruokinnassa käytettävien ruohon, heinän ja öljykakkujen mukana"

-Amma-