Mangaloren ihme 2004

Julkistu 18.3.2011

Amman seuraavaa Suomen vierailua odotellessa voimme muistella, mitä tapahtui seitsemän vuotta sitten Amman käydessä Intian Mangaloressa 2004.

”Yksi tunti vielä. Hän lopettaa tunnin kuluttua.”

Kaikkialta kuului saman viesti. Ensimmäisen kerran näitä arvauksia saattoi kuulla kello 9 aikaan aamulla. Se oli keskiviikkoaamuna, hetkenä, jolloin Amma oli ollut lavalla jo yli 14 tuntia, hetkenä, jolloin yli 30 000 ihmistä oli saanut darshanin.

Mutta sitten kello tuli 10, ja vieläkin kuuli saman arvauksen. Kello tuli 11, 12, 13, 14, 15…Amma lopetti kello 16.30!

Jotkut toivoivat Amman puolesta, että ohjelma loppuisi aikaisemmin, koska seuraavana päivänä Amman pitäisi olla Bangaloressa. Mutta sitten huhu alkoi levitä lavalta käsin.

”Amma sanoo, että hän antaa kaikille halauksen, vaikka hänen täytyisi istua seuraavan yön läpi.” Amma sanoi hänelle tyypilliseen tapaan, että ainoat, jotka joutuvat uhrautumaan, ovat hänen oppilaansa.

”He odottivat niin pitkään ilman unta, auringossa, vain tavatakseen minut kahden sekunnin ajan”, Amma sanoi myöhemmin.

Aurinko ei ole yleensä ongelma Amman ei-Brahmasthanam-ohjelmissa, koska Amma aloittaa usein darshanin auringonlaskun aikaan ja lopettaa seuraavana aamuna. Mutta Mangaloressa aurinko oli vain parin tunnin päässä painumasta mailleen jo toisen kerran. Jonossa olleet oppilaat joutuivat todella kestämään auringon koko paahteen.

Jotkut olivat odottaneet yli 20 tuntia saadakseen Amman siunauksen. Amma oli kuitenkin tilanteen tasalla ja pyysi joitakin brahmacharejaan pystyttämään pressuja ihmisten suojaksi. Myös ruokatilanne oli ongelmallinen. Koska ihmisiä oli tullut niin paljon enemmän kuin mitä oli odotettu, ruoka loppui keskiyöhön mennessä. Siitä huolimatta ihmiset odottivat edelleen rauhallisesti. Suurin osa ei ollut koskaan tavannut Ammaa.

”Yleisön kanssa ei ole ollut mitään ongelmia”, yksi vanhempi konstaapeli kertoi. ”Joskus Intiassa poliittiset tapahtumat vetävät näin paljon väkeä”, Amman yksi brahmachareista sanoi, ”mutta ne kestävät vain tunnin tai kaksi. Amritavarsham oli jotain suurta, mutta silloin ihmiset tulivat eri puolilta Intiaa. Nämä ihmiset ovat tulleet yhdeltä ainoalta alueelta!”

Itse asiassa ihmisiä vain tuli lisää koko ajan. Lähes 100 000 saapui lopulta stadionille Ammaa tapaamaan. Heitä tuli vielä seuraavanakin päivänä, kun he olivat huomanneet lehdistä ja televisiosta, että Amma jatkaa darshanin antamista. Ollakseen varma, että myöhään tulleet saivat vastaanottaa Amman rakkautta jossain muodossa, Amma siunasi joitain laatikoita prasadia. Sen jälkeen ashramilaiset jakoivat sitä niiden tuhansien joukossa, jotka olivat tulleet darshanin viimeisten tuntien aikana.

Kun darshan viimeinkin loppui, Amma vain nousi ylös, nosti kätensä päänsä päälle tervehdykseksi ja käveli autolleen. Seuraava ohjelma odotti 360 kilometrin päässä.

Ihmiset, jotka eivät tunne Ammaa, sanovat usein: ”Ok, mutta tekeekö hän ihmeitä?” Jos ne muutokset, jotka Amma on saanut aikaan miljoonien sydämissä, ovat liian pieniä ihmeitä, ehkä he voivat ainakin huomioida sen superihmisen työn, joka tapahtui Mangaloressa. Hän halasi 50 000 ihmistä, puhui lohduttavia sanoja 50 000 ihmiselle.

He, joilla on silmät näkemiseen, nähkööt sen.

— Sakshi