Yhden ainoan tuhoisan, oikosulusta seuranneen tulipalon johdosta, 36 henkinen perhe jäi kodittomaksi. Pieni ruohokattoinen tiilitalo, joka oli jaettu seitsemään pieneen osaan seitsemälle perheelle, tuhoutui liekeissä jättäen asukkaille vain vaatteet, jotka heillä oli yllään. He olivat asuneet tässä pienessä rakennuksessa vuosia, miesten tehdessä väliaikaistöitä alueella ja naisten tienatessa muutaman sata rupiaa kuukaudessa siivous ja taloudenhoitotöistä Thiruvanantrapuramin asuinalueella.

Ensinäkemältä tämä Thiruvananthapuramin osa näyttää siistiltä ja puhtaalta hyvine taloineen. Vasta kun kävelee tämän kauniiden huviloiden muodostaman linjan taakse, näkee missä palvelijat asustelevat. Näkee monien perheiden jakavan pienen majan, ja vesipisteen, joka on kymmenen talouden käytössä.

Palon jälkeen tämä perhe matkusti surun murtamana Amritapuriin, aivan Amman syntymäpäivien aikaan vuonna 2002. He ovat yksinkertaisia ja uskollisia ihmisiä, jotka tulevat säännöllisesti Amman darshaniin. Kuultuaan heidän epäonnestaan, Amma päätti ojentaa auttavan kätensä. Hän pyysi Br. Premamritaa, joka johtaa kaikkia Amman Amritakuteeram talonrakennushankkeita, katsomaan mitä olisi tehtävissä.

Yhdessä perheen kanssa hän piirsi suunnitelman kaksikerroksisen talon rakentamisesta, tälle samalle pienelle tontille, joka tulisi tarjoamaan tilaa seitsemälle perheelle. Periaatteessa seitsemän Amritakuteeram taloa yhdistettynä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Tämä suuri perhe, koostuu seitsemästä sisaruksesta, lapsineen ja lapsenlapsineen. Neljästä siskosta ja kolmesta veljestä, jotka kaikki ovat viisikymppisiä. Kysyttäessä perheen nimeä, he kaikki alkavat nauraa. Pienen keskenään pidetyn juttutuokion jälkeen he päättävät kutsua itseään 'Puthan Veedu' -perheeksi: uuden talon perheeksi!

Työntekijät ovat juuri viimeistelemässä kaksikerroksisen talon lattioita tumman punaisella maalilla. Alakerrassa on pieni, kaksi huoneinen asunto kolmella puolella taloa, jokaisessa kolme tai nelihenkinen perhe. Talon eteläpuolella on yhteinen kylpyhuone. Ensimmäistä kertaa elämässään he saavat nauttia oikeiden kylpyhuoneiden ja vessojen ylellisyydestä. Taloon rakennetaan myös erillinen puja huone ja lähellä sitä tulee olemaan pieni puutarha, jonne perhe aikoo istuttaa tulasin (pyhän basilikan), vahvalla henkisellä merkityksellä varustetun hyvän onnen merkin.

Hymyillen ylpeänä, Sumitra Devi, yksi vanhempien lapsista, esittelee ensimmäisen kerroksen kahta huonetta, jossa hän ja hänen äitinsä ja sisarensa tulevat asumaan muutaman viikon päästä. Hän opiskelee Sanskriitin kieltä paikallisessa lukiossa. Toisessa kerroksessa on kaikkiaan neljä huoneistoa, joissa kussakin kaksi huonetta. Alakerrassa on Satyabamman huone. Hän on viisikymppinen ujosti hymyilevä nainen, joka tienaa muutaman sata rupiaa kuukaudessa taloustöillä. Hänen sisarensa Sumitha, joka on töissä lasten päiväkodissa, tulee asumaan perheineen hänen vieressään.

Amman Thiruvananthapuramin ohjelman ensimmäisenä päivänä lähes koko 36-henkinen perhe tuli kiittämään Ammaa siitä avusta ja mahdollisuudesta, jonka tämä oli heille antanut. Nyt näillä perheillä on edes jonkinverran omaa rauhaa, mitä vanhassa talossa ei ollut.