Vuoden 2004 raportti

Juhlien vuosi Parippallyssa

Amrita Niketan orpokodissa ja Amrita Sanskrit oppilaitoksessa (ASHSS) vietettiin viime vuonna useita juhlia. Tämä ei merkinnyt ainoastaan iloista vapaata koulusta, vaan myös perinteiden kunnioittamista. Juhlat toimivat ystävät, perheen ja naapurit yhdistävänä voimana. Amrita Niketan orpokodissa lapset ja henkilökunta muodostavat perheen. Naapuri on aivan vieressä olevan koulun 2300 oppilaan ja opettajan voimakas yhteisö.

Lapset ovat kokeneita tapahtumien järjestäjiä. Henkilökunnan tukemina he osaavat hoitaa itse kaikki valmistelut. Jokainen lapsi on mukana työssä jollakin tavalla ja nauttii siitä. Lapset ovat vuosittain juhlineet Amman syntymäpäivää, joulua, Krishnan syntymäpäivää sekä länsimaista ja Keralan uutta vuotta Amman kanssa Amritapurin ashramissa. Nyt kun koulu on alkanut itse järjestää monia juhlia, lapsilla on entistä enemmän mahdollisuuksia osallistua. Bramachari Vijayamrita johtaa järjestelyjä, ja häntä avustaa brahmacharini Meera, joka itsekin on elänyt Amrita Niketan orpokodissa ja opettaa nyt koulussa sanskritin kieltä. Tänä vuonna koulussa vietettiin Onamia (tärkeää keralalaista juhlaa). Amman syntymäpäivänä katsottiin Amman elämästä kertova “River of Love“ -elokuva. Kaikki pitivät siitä paljon. Koululla juhlittiin myös Krishnan syntymäpäivää ja itsenäisyyspäivää.

Vuosittainen paikallinen “Kaikkien koulujen nuorisofestivaali“ järjestettiin nyt Parippallyn koululla. Festivaali on aina tärkeä tapahtuma sekä lapsille että koululle. Tänä vuonna Niketanin lapset voittivat ensimmäisen palkinnon ryhmätanssissa, kuorolaulussa, Panchavadyamissa (intialaista perinteistä temppelimusiikkia) ja englanninkielisessä ainekirjoituksessa päästen jatkamaan alueellisiin kilpailuihin. Panchavadyamissa ja kuorolaulussa lapset voittivat aluetason kilpailun ja etenivät Keralan loppukilpailuun.

Kilpailut opettavat Niketanin lapsia kokemaan toisensa saman perheen jäseninä. Kun monet koulutoverit saavat kotona vanhemmiltaan apua kilpailuasujen kunnostamisessa, meikin ja muiden valmistelujen suorittamisessa, Niketanin lapset pitävät huolta toinen toisistaan. Samoin kuin Amma huolehtii lasten jokapäiväisistä tarpeista, hän hankkii lapsille harrastusten edellyttämän ohjauksen, instrumentit ja esiintymispuvut. On liikuttavaa nähdä lasten auttavan toisiaan pukeutumisessa ja meikkauksessa ja nähdä henkilökunnan ja vanhempien lasten rohkaisevan nuorempia. Kaiken tämän hälinän ja avunpyyntöjen keskellä henkilökunta valmistaa ateriat ja huolehtii 500 lapsen puhtaudesta. Milloin ikinä heillä on hetki aikaa, he myös meditoivat, tekevät archanaa (pyhien nimien lausumista) ja japaa (mantran toistamista). Heidän antautumisensa lasten hyvinvoinnista huolehtimiseen on hyvin inspiroivaa, ja samalla he jatkavat omia henkisiä harjoituksiaan.

Kolmen päivän festivaali päättyi perinteiseen arvostetun vieraan puheeseen. Sen piti kuuluisa klassinen tanssija ja näyttelijä Tara Kalyan. Valkoisiin pukeutuneet lapset toivottivat hänet tervetulleeksi, laittoivat kukkaseppeleen hänen kaulaansa ja ohjasivat hänet sitten Panchavadyam-yhtyeen soittaessa koulun sisäänkäynniltä lipputangon luo. Koko kouluyhteisö reunusti kulkureittiä lampuin ja kukkasin. Mrs. Kalyan laski sitten koulun lipun salosta. Tämä oli vaikuttava päätös festivaalille. Mrs. Kalyan kertoi arvostavansa paljon lasten epätavallisen kohteliasta ja kurinalaista käytöstä. Itse asiassa tapahtuma teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän tarjoutui tulemaan myöhemmin esittämään koululle Mohinyattam -tanssikonsertin.

Brahmachri Vijayamritan ohjaamat Niketanin lapset järjestivät yllä kuvatun kauniin, perinteisen vastaanoton Mrs. Kalyanille. Ryhmä oppilaita päätti tilaisuuden laulamalla Amman syntymäpäiville sävelletyn “Lokaha Samastha“ -laulun. Niketanin koululaisten ansiosta festivaali sai henkisen sävyn, kun he toimivat sen isäntinä ja emäntinä. Vaikeista lähtökohdistaan huolimatta Niketanin lapset toimivat ja kilpailivat tasavertaisina paremmat lähtökohdat saaneiden lasten kanssa. Lämmittää sydäntä nähdä heidän löytävän paikkansa maailmassa.

Kuten jokainen tietää, tsunamin tuho saapui Amritapuriin, kun kolme aaltoa iski Alappadin rantaan tapaninpäivänä. Muutamat Niketanin tytöt söivät lounasta temppelin yläkerroksessa, kun aallot tulivat. Heidän joukossaan oli Lakshmi, nuori tyttö, joka tuli Parippallyyn, kun hänen äitinsä ja veljensä kuolivat Gujaratin maanjäristyksessä vuonna 2001. Hän muisti tuon kokemuksen, pysyi rauhallisena ja välittömästi johdatti tytöt alakertaan. Siellä tytöt kuulivat, että tulvan takia Amma on käskenyt kaikkien mennä yläkerroksiin! Myöhemmin lapset hoitajineen liittyivät tuhansiin muihin ashramista evakuoitaviin. Kaikki ohjattiin odottaviin veneisiin, takaveden yli ja edelleen yliopistorakennuksiin. Siellä lapset osallistuivat pelastustöihin puhdistamalla ja leikkaamalla vihanneksia ja taittamalla sidetarpeita pakolaisille. Yksi lasten hoitajista, Saraswati Amma, kertoi, miten ylpeä hän oli lapsista nähdessään heidät niin rauhallisina ja työhön keskittyneinä - ja niin rohkeina uskossaan.

Rita Sutcliffe, Tammikuu 2005