Vuoden 2002 raportti

Noin 50 lasta tuli viettämään joululomaa Amman luo. Hän haluaa heidän tulevan darshaniin joka päivä, kyselee usein heidän elämästään ja rauhoittaa pahoilla mielin olevia lapsia.

Tänä vuonna, sen jälkeen kun muutamat tytöt olivat tanssineet Ammalle kulttuuriohjelman aikana, Amma näki yhden pienen tytön itkevän ja otti lapsen syliinsä. "Minulla ei ole äitiä, Amma. Minulla ei ole ketään", nyyhkytti tyttö. Amma sitoi leikillisesti sarinsa kiinni tytön hameeseen ja sanoi: "Nyt sinulla on joku. Katsohan, sinulla on aina minut."

Vuosia sitten Amma rauhoitti toista tyttöä Lakshmia, samalla tavalla. Lakshmi oli nähnyt äitinsä tekevän itsemurhan heittäytymällä junan alle. Hänen kasvattivanhempansa toivat hänet lastenkotiin, josta Amma oli ottanut vastuun vähän aikaisemmin. Lakshmi sanoo, että hän tunsi alusta asti Amman huolehtivan kaikista hänen asioistaan. Lakshmi jäi orpokotiin avustamaan henkilökuntaa päätettyään koulunsa ja siirtyi sitten auttamaan Amman sairaskotiin. Hän sanoi minulle kerran: "Amma on universumin jumalatar. Hän huolehtii minusta niin, että minulta ei puutu mitään. Lapsena kuljin kerjäämässä, nyt Amma, universumin äiti antaa minulle ruoan ja vaatteet."

Vähän aikaa sitten vietettiin Lakshmin kauan kaivattuja kauniita häitä. Amma järjesti ne; hän itse saattoi tyttärensä, kauniin morsiamen Lakshmin temppeliin vihkiäisseremoniaan. Se oli yksi koskettavimpia tilaisuuksia, joissa olen koskaan ollut.

Jouluvierailun aikana lapset pääsivät merenrantaan rentoutumaan ilta-auringossa ja leikkimään kallioilla. Lapset sanoivat, että Amritapurissa vierailu on heille aina aivan erityinen tapahtuma. Yksi tytöistä ilmaisi kaikkien "sisartensa" tunteet: "Olemme onnellisia, kun näemme Amman joka päivä. Rakastamme häntä hyvin paljon".

Lapset tuntevat olevansa kotona ashramissa ja he osallistuvat eri toimintoihin. Tytöt menevät usein keittiöön vanhempien naisten seuraan kuulemaan heidän lauluaan ja laulamaan heidän kanssaan ja pilkkomaan samalla vihanneksia.

Orpokodin johtaja brahmachari Vijayamrita kertoo: "Tänä vuonna keittiörakennusta on laajennettu, jotta tytöt voivat harrastaa siellä tanssia ja musiikkia. Siellä on myös uusi lääkärin vastaanottohuone. Koulun taakse olemme rakentaneet pihan, joka tuo paljon lisää tilaa lapsille. Koulupäivän jälkeen lapset voivat osallistua klassiseen tanssiin, panchavadyamiin (temppelimusiikkiin), tabalaan (rummuttamiseen) ja tietokonetunneille.

Osallistuminen on ilmaista ja ohjaajat ovat asiantuntijoita. Ammasta tämä on hyvä, että yksi tyttöjen ryhmä opiskelee temppelimusiikkia. Muualla ei ole kuultu tyttöjen harjoittelevan sitä. Tavallisesti vain pojat opettelevat tätä traditionaalista musiikkia. Tänä vuonna sekä pojat että tytöt soittivat Amman syntymäpäiväjuhlissa.

Lapset voittivat tänäkin vuonna ensipalkintoja monissa kilpailuissa - kuorolaulussa, isänmaallisissa lauluissa, temppelimusiikissa ja viihdemusiikissa. Koulun päättäneet nuoret ovat löytäneet työtä Amman laitoksista. Viisi poikaa on oppimassa sähkö- ja putkitöitä yliopistossa ja kaksi muuta tietotekniikkaopistossa. Neljä tyttöä on AIMS-sairaalassa keittiöapulaisina ja kaksi auttaa Amman sairaskodissa.

Najan, 18-vuotias koulunsa päättänyt poika hyväksyttiin yliopiston insinöörikoulutukseen. Hän tuli orpokotiin kahdeksan vuotta sitten hyvin köyhästä kylästä adivasi (heimo) -alueelta Attapadista. Hän on ensimmäinen yliopistoon menevä adivasi-poikamme."

Brahmacharini Ramya, joulukuu 2002