Br. Prasannamritan tehtävänä oli huoletia Tamil Nadun kylän hankkeesta. Hän kertoo: "Kun saavuimme tämä oli karua ja orjantappuraista autiomaata, joten järjestimme maan siivouksen, porasimme kaivon ja rakensimme tiet. Äskettäin istutimme ensimmäiset banaani- ja kookospähkinäpalmun taimet. Teimme tämän saadaksemme uudet asukkaat tuntemaan olonsa kotoisaksi ja rohkaistaksemme heitä oman puutarhan hoitoon.

Urakka oli paikallisille työntekijöille rankka. Ilmasto-olot olivat äärimmäiset, hyvin kuumat ja tuuliset. Monsuunin aikaan sadevesi vyöryy alas vuorilta. Silti he tekivät loistavaa työtä. He yllättivät meidät kaikki saamalla kuusikymmentä taloa valmiiksi kuudessa kuukaudessa. Brahmacharimme valvoivat työtä ja Br. Premamrita, joka koordinoi Amritakuteeram -hankkeita koko maassa, johti suunnittelua ja rakennusta. Emme ole nähneet missään työtä tehtävän niin nopeasti vastaavissa oloissa. Ensiksi meillä ei ollut lainkaan sähköä ja turvauduimme kuljetuksissa paikallisten Amman seuraajien apuun. Silti kaikki saatiin valmiiksi puolessa vuodessa. Tämä oli kaikki Äidin armoa, tunnemme kaikki sen kauneuden.

Paikallisen vapaaehtoistyön järjestelijät auttoivat meitä rakentamisessa, hallinnoinnissa ja yhteistyössä paikallisen valtionhallinnon kanssa. Yksi esimerkki heidän avustaan olivat valtavat kyltit päävaltatie NH7:n varrella, joissa kerrottiin että tällainen hanke on aloitettu ashramin toimesta. Ne olivat kuin valtavat mainoskyltit Amman työlle. Valtatie kulkee Kanyakumarista Varanasiin ja on yksi Intian vilkkaimmista valtateistä. Niiden pystyttämiseksi tarvitsimme luvan sekä Chennain että Delhin hallinnolta, mikä on yleensä valtava urakka, koska viranomaiset ovat hyvin tarkkoja näissä asioissa, mutta he myösivät luvat auliisti ja ilman kuluja.

Asukkaat valittiin hyvin pitkän hakijalistan joukosta. Brahmacharit kävivät läpi useita metrejä pitkän tulostelistan ja laittoivat hakijat kiireellisyysjärjestykseen. Sitten he vierailivat kaikkein tarvitsevimpien luona. Amma katsoo kodin saamisen tarpeen olevan suurin leskillä ja hylätyillä naisilla, joilla on lapsia. Kaupungeissa he ovat alttiita kaikenlaisille epäsosiaalisille tekijöille. Toiseksi kiireellisimpiä ovat sairaat ja viimeisenä hyvin köyhät pariskunnat perheineen. Tämä oli hyvin järjestelmällinen prosessi, jota johti paikallinen brahmachari.

Kaikki valitut hakijat asuivat köyhyysrajan alapuolella. Näissä köyhissä oloissa juominen ja riitely ovat yleisiä, mutta kun olosuhteet muuttuvat paremmiksi, myös asenteet muuttuvat. Kun asukkaat muuttavat tänne, he vannovat etteivät juo tai riitele kastieroista. He suostuvat etsimään työtä. He ovat hyvin onnellisia mahdollisuudestaan elää säädyllistä elämää. Olemme perustaneet keskuksen yhteisölle ja päivittäin, hyvin luonnollisesti, ihmiset kerääntyvät sinne rukoilemaan ja laulamaan henkisiä lauluja.