Toukokuussa 2008 noin 2 500 Keralan ja muidenkin alueiden lasta tulivat käymään Amritapurissa. He osallistuivat kaksipäiväiselle leirille, jolla opetettiin ihmisenä kasvamisen taitoja. Ilmainen leiri piti sisällään joogaa ja meditaatio-opetusta.

Amma piti lapsille vilkkaan kysymys-vastaus-tuokion. Lisäksi Amma antoi lapsille halauksen ja lauloi bhajaneita (pyhiä lauluja).

Kuten muillakin ashramissa pidetyillä lasten leireillä, kysymys-vastaus-tuokio nousi kohokohdaksi. Ensimmäinen kysymys tuli 18-vuotiaalta tytöltä. Hän kertoi Ammalle, että vanhemmat oppilaat koulussa kiusasivat häntä ja muita. Tyttö kertoi kyynelsilmin, että hän oli valittanut koulun johtajille, mutta mitään ei oltu tehty asian hyväksi.

Tyttö kysyi Ammalta, mitä hänen pitäisi tehdä.

”Osoittaa, että sinulla on rohkeutta, kun edes tuot asian julki”, Amma sanoi.

”Sinun täytyy osoittaa (koulun johtajille), että tällaista tapahtuu. Muuten tilanne muuttuu vain huonommaksi. Se voi päättyä kidutukseen tai jopa kuolemaan. Kiusaaminen on iso ongelma. Monet äidit tulevat ja kertovat asiasta Ammalle. Kiusaaminen ei ole perinteisesti intialaista, mutta se on saapunut tänne. Monet lapset kärsivät siitä ja masentuvat. Kun nämä lapset masentuvat, he eivät voi opiskella kunnolla. Heidän mielensä ei pysty enää toimimaan kunnolla. Päästäkseen kaikesta tästä yli he alkavat ottaa masennuslääkkeitä.”

”Älä luule, että tällaista asiaa vastaan nouseminen on pieni asia. Pelastat monia suurelta tuholta. Mutta sinun täytyy olla valmis kohtaamaan seuraukset ja ongelmat, jotka tulevat siitä, että otat asian esille.”

”Tee raportti asiasta. Varmista, että se on totuudenmukainen. Meidän ei pidä toimia ajattelematta, mutta meidän ei pidä myöskään ajatella toimimatta. Ystäväsi eivät ehkä tue sinua.”

”He eivät jätä tukematta sinua sen takia, että eivät rakastaisi sinua, vaan koska he pelkäävät. Saatat kohdata surua, mutta siitä huolimatta sinun täytyy ottaa asia esille. Sinun täytyy osoittaa adharma (epäoikeudenmukaisuus). Vain tällä tavalla dharma (oikeudenmukaisuus) voidaan palauttaa.”

Eräs toinen oppilas kertoi Ammalle, että monet lapset hänen opistossaan järjestävät suuria juhlia käyttäen paljon rahaa ruokaan ja alkoholiin. Hän kertoi Ammalle yrittäneensä kertoa heille, että rahat voitaisiin käyttää köyhien auttamiseen, mutta he eivät olleet kiinnostuneita kuuntelemaan häntä. Tyttö halusi tietää, kuinka hän saisi luokkakaverinsa ymmärtämään.

”Vain ne, jotka ovat nähneet nälkää, tietävät nälän tuottaman kivun”, Amma sanoi.

”Vain ne, jotka ovat kantaneet raskaita taakkoja, tietävät työläisen vaikeudet. Nämä lapset eivät ole kärsineet yhtään koko elämässään. Mitä tahansa he ovat halunneet, he ovat saaneet vanhemmiltaan. Heidän vanhempiensa pitäisi ymmärtää tämä.”

”Kerran meillä oli ongelma opiston asuntoloissa. Lapset heittivät paljon ruokaa pois. He ottivat lautasilleen enemmän kuin jaksoivat syödä ja heittivät sitten ylijääneen ruoan pois. Jokaisen aterian jälkeen oli kymmenen jätesankoa täynnä ruokaa. Lapsille kerrottiin asiasta useita kertoja, mutta he eivät kuunnelleet, joten ruokaa pois heittäneitä alettiin sakottaa. Viikossa kymmenen jäteastiaa oli vähentynyt yhteen. Joskus vain rankaisun avulla saadaan tietoisuus heräämään.” ”Kun katsomme maailmaa, meidän pitäisi muistaa kaikkia kärsiviä ihmisiä. Pitäen nämä ihmiset mielissämme meidän pitäisi vähentää syömämme jäätelön ja suklaan määrää ja ostamiemme vaatteiden määrää. Voimme käyttää säästämämme rahat auttaaksemme köyhiä.”

Seuraava kysymys tuli pojalta. ”Amma, oltuamme täällä ja kuunneltuamme swamien puheita, me todella tunnemme suurta halua muuttaa asennettamme ja elämäntyyliämme. Mutta se päätös kestää vain siihen asti, kunnes olemme taas kotona. Sitten palaamme taas vanhoille tavoillemme. Kuinka voimme kehittää tahdonlujuuttamme, jotta voimme toteuttaa näitä ihanteita?” ”Kun koulun koeaika lähestyy, kukaan ei käytä aikaansa pelaamiseen, elokuvissa käymiseen tai juoruamiseen”, Amma sanoi. ”Miksei? Koska he ovat kehittäneet tietoisuuden. Jos halusi muuttua on vilpitön, voit herättää tämän sisälläsi olevan tietoisuuden.”

Sen jälkeen Amma painotti sitä, kuinka tärkeätä on olla hyvien ihmisten seurassa. Hän selitti, kuinka paljon ystävät vaikuttavat ihmisen persoonallisuuteen, asenteeseen ja toimintaan. ”Meidän pitäisi varata tilaa muille sydämissämme”, Amma sanoi. ”Meillä pitäisi myös olla kärsivällisyyttä odottaa muita. Silloin meillä voi olla taivas sisimmässämme ja voimme luoda taivaan maan päälle.”

Amma kehotti kaikkia lapsia aloittamaan palveluhankkeita, kuten rakentamaan yleisiä käymälöitä ja siivoamaan julkisia alueita.

Eräs tyttö kertoi Ammalle, että monet lapset vastaanottavat ja jakavat keskenään videoita kännyköissään. Jotkut videoista ovat hyvin väkivaltaisia. Niissä näytetään jopa raakoja teloituksia. ”En ymmärrä”, hän sanoi. ”Kuinka ihmiset voivat katsoa sellaisia asioita ilman, että ne vaikuttavat heihin? Nykyään ihmiset tuntuvat olevan niin tunteettomia toisten ihmisten kärsimyksille. Onko Ammalla mitään sanottavaa tästä?”

Amma vastasi: ”Rakkaus Jumalaa ja myötätunto maailmaa kohtaan eivät ole kaksi eri asiaa. Kuinka voit opettaa rakkautta? Kuinka voit opettaa myötätuntoa? Se täytyy tulla luonnollisesti sisältä. Meidän pitäisi rukoilla sellaisten ihmisten puolesta.”

Amma puhui lapsille myös vanhempien ja luontoäidin kunnioittamisen tärkeydestä. Hän opetti heille myös joitakin yksinkertaisia harjoituksia, joilla voi kasvattaa tietoisuutta ja antaumusta, kuten uhraamalla ruokaa Jumalalle ennen ruokailua. Sen lisäksi Amma selitti lapsille, että menestyäkseen millä tahansa alalla tarvitaan kolme asiaa: kripa, karma, kaalam – armo, toiminta ja oikea ajoitus.

Eräs lapsista pyysi kyselytuokion päätteeksi Ammaa laulamaan bhajanin ”Mata Rani”. Amma suostui siihen, jos lapset tanssisivat sen rytmissä. Ja pian sali oli täynnä laulavia ja tanssivia lapsia, joilla kaikilla oli todella hauskaa Amman kanssa.

-Sakshi