9 kuukautta - joulukuu 2008-helmikuu 2009

Maailma Äiti Amman silmin

Wienissä ilmestyvä Der Standard on kirjoittanut: ”Mata Amritanandamayi, tunnettu Ammana. Hänen suurin valtakirjansa: rakkaus. Hänen muotonsa: halaus” – Äiti Amma vieraili Suomessa, Helsingin Kaapelitehtaalla 3.-4.11.

Äiti Amman vilpitön ele, halaus, houkuttelee liikkeelle tuhansia ihmisiä – yksinomaan tänä syksynä Euroopassa Äiti Amma ja hänen avustajansa käyvät Karlsruhessa, Toulonissa, Winterthurissa, Pariisissa, Lontoossa, Münchenissa, s’Hertogenboschissa, Barcelonassa, Milanossa, Dublinissa ja Helsingissä. Minäkin osallistun jo toista kertaa.

Nyt siihen on hyvä syykin: Ystäväni Rita (37) odottaa esikoistaan, ja kaikki siunaus on tärkeää. Menemme Kaapelitehtaan iltajuhlaan. Istuessamme täyden salin perällä Ritasta tuntuu, että suuressa juhlatilassa vallitsee jotenkin epäsuomalainen ilmapiiri, lämmin tohina. Pääosassa tuntuvat olevan lapset sylivauvoista leikki-ikäisiin.

Minua paleltaa, ja saan ystävältäni valkoisen saalin harteilleni. Valkoinen on puhtauden ja rakkauden väri. Nyt samastun valkoisiin sonnustautuneisiin kauniisiin perheisiin ympärilläni, ja tiedän, että Amman sanat ovat totta: maailmalle on hyväksi, kun näin moni ihminen yhdessä meditoi ja lausuu rukouksia. Illan tullen emme jaksaneet jäädä odottamaan halausvuoroamme, mutta kotiin tultuani haluan lukea lisää Ammasta.

”Rakkaus on ainoa lääke, joka voi parantaa maailman. Aívan kuten keho tarvitsee ruokaa kasvaakseen, sielu tarvitsee rakkautta kukoistaakseen. Rakkaus on sielulle ravitsevampaa kuin maito vauvalle. Rakkaus on elämän perusta, kauneus ja täyttymys. Siellä missä on rakkautta ei voi olla minkäänlaisia ristiriitoja; ainoastaan rauha vallitsee.” (Äiti Amman puhe YK:ssa 29.8.2000)

Äiti Amma oppi jo lapsena, että avain parempaan tulevaisuuteen olisi rakkaus. Hän syntyi vuonna 1953 Etelä-Intiassa, Keralassa, Vallickavun kalastajakylässä. Huolimatta yksinkertaisista oloista Amma säilytti luontaisen elämänilonsa, ja hän oppi pian – lähiympäristön kummastelusta huolimatta – ilmaisemaan itseään laulamalla, tanssimalla ja meditoimalla.

Amman ollessa yhdeksän, hänen äitinsä sairastui pahoin ja Amma joutui huolehtimaan sekä seitsemästä sisarestaan että veljestään että perheen kotieläimistä. Amman kulkiessa naapurustossa keräämässä tapiokankuoria eläinten ruoaksi hänen silmänsä avautuivat näkemään ihmisten kurjuutta. Niinpä hän jo 14-vuotiaana uhmasi perinteisiä soveliaisuussäännöksiä ja kastijärjestelmää alkamalla halata avun tarpeessa olevia. Hän selitti ykskantaan käytöksensä olevan yhtä luonnollista kuin joen virtaaminen. – Nyt, yli 40 vuoden jälkeen Amma on lohduttanut jokaista luokseen tulevaa, yhteensä miljoonia ja miljoonia ihmisiä. Omien sanojensa mukaan hän sanoo tulleensa tuomaan rakkautta, eikä hän aio levätä. Hänen onnensa kun piilee ihmisten onnessa.

Ammalla itsellään ei ole lapsia. Genevessä järjestetyssä naispuolisten uskonnollisten ja henkisten johtajien maailmanlaajuisessa rauhankonferenssissa hän totesi: ”Äitiyden sisin olemus ei ole vain synnyttäneiden naisten ominaisuus. Se on mielen asenne. Se on rakkautta, ja rakkaus on itse elämän merkitys.”

Juuri Amman halaaminen ilmentää rakkautta, jota on maailmassa hänen mukaansa liian vähän. Amma toivookin oman eleensä herättävän ihmisissä epäitsekkyyttä. Amma kokee, että halauksen aikaansaama hyväksytyksi tulemisen ja rakkauden tunne juuri sitä, mitä eniten tarvitsemme. Lapsina saimme sen äideiltämme, nyt Amma haluaa antaa tuon lahjan koko maailmalle. Egojen kasvattamisen sijaan Amma kehottaa meitä kansantajuisilla vertauksillaan vaalimaan sydämessämme olevaa myötätunnon liekkiä, joka valaisee ympäröivän pimeyden. Kun rohkaistumme ratkaisemaan sisäiset ristiriitamme ja kielteisyytemme, voimme alkaa rakentaa rauhaa ympärillemme.

”…monimuotoisuus tuo sekä maailmaan että ihmiselämään rikkautta ja kauneutta aivan kuten monivärisistä kukista koottu kukkakimppu on kauniimpi kuin yksivärisistä koottu.” (Äiti Amman puhe YK:ssa 29.8.2000)

Äiti Amma ylittää uskonnolliset ja poliittiset rajat. Hän on itse kasvanut hindulaisessa perheessä, mutta ei halua kenenkään luopuvan uskonnostaan vaan päinvastoin syventävän omaa vakaumustaan. Amman puheessa esiintyykin lukuisia vertauksia juuri maailman monimuotoisuudesta. Vastaanottaessaan Interfaith-palkinnon maailmanlaajuisesta hyväntekeväisyystyöstä vuonna 2006 hän esimerkiksi sanoi: ”Jos purkissa on sisällä hunajaa, sen väri on silloin yhdentekevä.” Amman uskonto onkin pikemminkin juuri rakkaus. Rakkauden lisäksi hän korostaa epäitsekkään palvelun merkitystä.

”Tämän pienen naisen takana on valtava hyväntekeväisyyden valtakunta.” Marie Claire, Ranska, 2006

Amman palvelutoiminnan kansainvälinen keskus on Amritapurissa sijaitseva yhteisö, ashram. Amma on monille henkinen esikuva ja innoituksen lähde, ja Amritapurin ashramilla on satoja haarakeskuksia ja palveluryhmiä kaikkialla maailmassa. Noissa ryhmissä mm. opetetaan Äiti Amman kehittämää meditaatiotekniikkaa ja tarjotaan nuorille virikkeitä ja mahdollisuuksia auttaa lähimmäisiä.

Lisäksi Green Friends –ympäristönsuojeluryhmät taistelevat luonnon puolesta mm. istuttamalla vuosittain tuhansia puita. Äiti Amman perustamalla kansalaisjärjestöllä on erityinen neuvoa antava status YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa. Järjestö antaa humanitääristä apua, tarjoaa terveydenhoitopalveluita, ylläpitää moderneja sairaaloita ja tarjoaa varattomille koulutusta yli 50 oppilaitoksessa. Äiti Amman johdolla on lisäksi näkyvästi toimittu suomalaisiakin koskettaneen tsunamin uhrien auttamiseksi, esimerkiksi kodittomiksi jääneille kestäviä asumuksia.

”Naisille, jotka synnyttävät kaikki ihmiset, tulisi olla tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa. – Naisia ei saisi pakottaa elämään ruukkukasvien lailla.” (Amma)

Amma on kohdistanut erityisiä avustustoimenpiteitä juuri naisten ja etenkin kodittomiksi jääneiden leskien auttamiseksi. Hänen tuellaan yli 50 000 leskelle taataan kuukausittainen eläke; tavoitteena on lisäksi ulottaa tällainen elinikäinen tuki koskemaan yli 100 000 vammaista tai leskeksi jäänyttä, hylätyksi tullutta ja yksin lapsia huoltavaa naista.

Amma on kerran sanonut: ”Jos todella koet rakkautta kaikkea sitä kohtaan mitä teet, mikään ei tunnu rasittavalta.” Kaapelitehtaan iltajuhlasta saamani pyhitetty vesitilkkanen auttaa minua muistamaan nämä kauniit sanat. – Taisipa vettä läikkyä hieman näillekin sivuille.