Amman uudenvuodenpuhe 2007, 31. joulukuuta 2006 – 1. tammikuuta 2007 – Amritapuri

”Siirrymme uuteen vuoteen sydän täynnä toivoa”, Amma sanoi tuntia ennen vuotta 2007. ”Rukoilkaamme vilpittömästi että tänä vuonna – toisin kuin menneisyydessä – meidän ei tarvitsisi todistaa enää sotia, sitä että viattomia kuolee terrorismin tai luonnonkatastrofien seurauksena. Yhteisrukous voi aikaansaada muutoksen.”

Eri puolilta maailmaa kotoisin olevat ihmiset olivat tulleet ashramiin viettämään joulunaikaa, ja Amman darshan oli alkanut jo kymmeneltä aamupäivällä päättyen vasta puoli tuntia ennen vuoden vaihtumista. Syleiltyään viimeisen ihmisen kello 23.30 hän ryhtyi katsomaan kulttuuriesityksiä, joita hänen oppilaansa ja ashramin asukkaat esittivät. Puolen yön aikaan Amma johdatti kaikki lausumaan Om lokaha samastaha sukhino bhavantu –mantraa.

Puheessaan Amma pohdiskeli kuinka kaikkien tapana on rukoilla Jumalaa uudenvuoden iltana täyttämään heidän unelmansa. ”On hyvä ylläpitää unelmia tulevaisuuden suhteen”, Amma sanoi lapsilleen. ”Mutta meidän tulee myös työskennellä toteuttaaksemme unelmamme”.

Amma puhui myös siitä kuinka uusi vuosi on hyvä aika arvioida elämäämme ja katsoa kehitymmekö vai olemmeko joutuneet harhapoluille matkallamme päämääräämme. Amma sanoi, että toisinaan meillä ei ole harmainta aavistustakaan siitä mihin pyrkisimme elämässämme.

”Suurin köyhyyden muoto minkä yksilö voi kohdata elämässään on rakkauden köyhyys”, Amma sanoi. ”Yhteiskunnassa missä itsekkyys on lisääntymässä, ihmiset ovat unohtaneet jakamisen kielen. Tämä on kaikkein kauhistuttavin kirous.” Sitten Amma kehotti kaikkia, jotka tapaavat polttaa tupakkaa, ostavat säännöllisesti kalliita vaatteita tai muita luksustuotteita harkitsemaan tällaisen vähentämistä ja lahjoittamaan tällä tavoin säästämänsä rahat hyväntekeväisyyteen.

Amma painotti, että ihmiskunnan ahneuden takia ihmiset joutuvat näkemään nälkää maailmalla. Tähän liittyen Amma kertoi tarinan. Jumala teki uutena vuotena päätöksen lopettaa maailman nälänhädän. Tarina päättyi siihen, että Jumala epäonnistui, koska kukaan ei ollut halukas jakamaan kaikkea sitä ruoan paljoutta, jonka Jumala oli luonut.

”Kun uusi vuosi lähestyy, mietiskelemme kulunutta vuotta – sekä hyviä että huonoja tapahtumia”, Amma sanoi. ”Henkisinä oppilaina meidän tulee myös katsoa sisällemme: mitkä olivat saavutuksemme? Minkä asioiden suhteen kompastelimme? Meidän ei tulisi olla egoistisia saavutustemme suhteen. Meidän tulisi sen sijaan saada niistä innoitusta. Meidän tulisi havaita virheemme ja päättää sitten edetä tarkkaavaisemmin.”

Amma päätti puheensa pyytäen oppilaitaan käyttämään joka päivä jonkun verran aikaa toisten auttamiseen. ”Tällainen voi olla kaunista puhetta, lohduttavia sanoja hänelle joka on surullinen tai sitä että kuuntelee toisen huolia”, Amma sanoi. ”Se voi olla Äiti Luonnon suojelua tai muunlaista auttamista. Tähän tapaan meidän tulisi hyvien ajatusten ja hyvien toimien kautta luoda hyviä värähtelyjä maailmaan. Varmasti itsekkyyden ja vihan pimeys katoaa. Tulkoon lapsistani lamppuja, jotka täyttävät maailman rauhan ja rakkauden valolla”.

Sitten Amma lauloi kolme bhajania, henkistä laulua aloittaen ”Hari Bol” ja ”Giridhari Gopala” lauluilla. Hänen viimeinen bhajaninsa oli englannin kielinen. Tämä laulu – ”Everyone in the World” – sopi erittäin hyvin iltaan, joka piti sisällään unelmia tulevasta, sillä se ilmaisi Amman unelman.

Jos jokainen muille soisi edes yhden yön,
jolloin ilman pelkoa, saisi nukkua.

Jos jokainen muille soisi edes yhden päivän,
jolloin kyllikseen, saisi syödäkseen.

Jos jokainen muille soisi edes yhden päivän,
ilman väkivaltaa, loukkauksia.

Jos jokainen muita voisi palvella ja auttaa,
edes yhden päivän, pyyteettömästi.

Täyttyisi toiveeni, minun rukoukseni.
Rakkaus on vastaus, rakkaus on tie.
Rakkaus on vastaus, rakkaus on tie.

Kannadi