Uuden vuoden viesti 2005

Uuden vuoden aatto Amritapurissa

Lapseni, on sääli että joudumme vastaanottamaan uuden vuoden raskain mielin ja sydän täynnä surua. Tällä hetkellä kun uuden vuoden ensimmäinen aamu koittaa emme voi iloita, sillä tämä ei ole ilon hetki. Tämä on aika herättää sisäinen rakkautemme sekä myötätuntomme. Nyt on aika rukoilla sydämellä ja työskennellä käsillä. Emme voi palauttaa henkiin niitä, jotka ovat meidät jättäneet. Voimme kuitenkin lohduttaa ja rauhoittaa eloonjääneitä. Ojentakaamme tämän syvän surun hetkellä auttava kätemme niille, jotka surevat ja sytyttäkäämme siten ystävyyden ja myötätunnon liekki. Tämä on velvollisuutemme tällä hetkellä.

Valitamme aina elämässämme kokemia menetyksiä. Meidän ei tulisi unohtaa, että meillä on elämän suuri aarre edessämme. Meidän tulisi ajatella elämän suuria saavutuksia. Surun keskellä ainoastaan optimistinen usko voi elävöittää meidät. Meidän ei koskaan tulisi menettää tuota uskoa.

Uusi vuosi muistuttaa meitä ajan lakkaamattomasta virrasta. Se on hetki tulla tietoiseksi ajan korvaamattomuudesta. Kuolema on aina kannoillamme kuten varjo. Me saatamme joutua jättämään tämän vuokratun talon (kehon) millä hetkellä hyvänsä. Ennenkuin kuolema vie meistä voiton on meidän tehtävä suuria tekoja. Nyt on aika pohtia menneitä tekojamme ja kulkea eteenpäin tehden oikeita siirtoja.

Miksi olemme lähteneet elämän polulle? Kuljemmeko oikeaan suuntaan? Vai olemmeko joutuneet harhaan? Nyt on aika kääntyä sisäänpäin ja löytää vastaukset näihin kysymyksiin.

Aivan kuten liikemies pitää kirjaa voitoista ja tappioista, myös meidän tulisi pitää kirjaa elämässämme kohtaamista voitoista sekä tappioista. Kuinka paljon etenimme henkisellä polulla viime vuonna? Kuinka paljon aikaa heitimme hukkaan? Pyrimmekö voittamaan vasanamme (kielteiset ominaisuudet)? Onnistuimmeko kehittämään itsessämme rakkautta, myötätuntoa ja intohimottomuutta? Ainakin tänä vuonna meidän tulisi pyrkiä joka hetki kohti elämän päämäärää. Tehkäämme lupaus, että teemme parhaamme edetäksemme henkisellä tiellä.

Meidän ei tulisi masentua nähdessämme edessä olevat esteet. Lapseni, älkää pelätkö pimeyttä. Teillä on uskon lamppu mukananne. Sytyttäkää se. Silloin Jumalan armo ohjaa jokaista askeltanne.

Jokainen epäonnistuminen on mahdollisuus ottaa opiksi. Sen sijaan, että masentuisimme tai turhaantuisimme meidän tulisi voimistua entisestään ja pyrkiä eteenpäin entistä lujemmin. Muistakaa aina, että kun iltarusko saapuu se kantaa kohdussaan uuden aamunkoiton lasta. Aamu valkenee kaikessa loistossaan kun on sen aika.

Meidän ei koskaan tulisi unohtaa, että emme ole yksin tällä matkalla. Jumala on aina kanssamme. Meidän tulisi antaa Hänen pitää kiinni kädestämme. Jos antaudumme Hänelle koemme varmasti Hänen armonsa.