Amman 51-vuotis syntymäpäiväpuhe

Maanantai, 27 syyskuuta 2004

Amma on surullinen nähdessään maailman nykyisen tilan. Jokapuolella on nähtävissä verenvuodatusta ja kyyneleitä. Edes lapsia kohtaan ei ole myötätuntoa. Kuinka monet viattomat ihmiset kuolevatkaan sodissa ja terroristi-iskuissa. Sanotaan, että entisaikoina tietyt lahkot harjoittivat ihmisuhrausta, mutta tästä huolimatta he noudattivat tiettyjä sääntöjä. Entisaikoina kukaan ei hyökännyt aseettoman kimppuun eikä sota jatkunut auringonlaskun jälkeen. Tänäpäivänä olemme ylittäneet kaikki rajat. Elämme aikana jolloin ego ja itsekkyys hallitsevat maailmaa.

Nykyään maailma vaikuttaa hyvin hienostuneelta ja sivistyneeltä, mutta kulttuurimme ja arvomme ovat katoamassa. Maailmasta on tullut kuin matojen syömä suklaarasia. Me emme ole valmiita jakamaan mitään ja haluamme kaiken itsellemme, on se sitten ruokaa, vettä tai maata.

Olemme innokkaita oppimaan eri kieliä, joiden avulla eri maiden ihmiset voivat kommunikoida toistensa kanssa, mutta olemme täysin unohtaneet rakkauden ja myötätunnon kielen, joiden avulla voimme todella ymmärtää toisiamme. Nykypäivänä vallitsee rakkauden pula. Rakkauden ja myötätunnon tulisi olla meidän suurin rikkautemme, mutta olemme kadottaneet ne. Ilman, että silmämme kostuvat rakkauden kyyneleistä, ei meillä tai maailmalla ole toivoa.

Kaiken tuhon taustalla on ego. On olemassa vallan ja omaisuuden ego sekä ego, joka ajattelee: "Vain minun näkemykseni on oikea. Kaikki muut ovat väärässä. En hyväksy mitään muuta. Yksinomaan minun uskontoni on oikea. Kaikki muut ovat väärässä, eikä niitä tarvita täällä." Ellei näitä egoja kitketä pois, ei elämässä tule olemaan rauhaa. Kuunnella muita kärsivällisesti ja olla valmis ymmärtämään heitä, olla valmis hyväksymään ne ketkä eivät ole samaa mieltä kanssamme; nämä ovat kaikki todellisen kulttuurin merkkejä. Nykypäivän maailma tarvitsee sellaista kulttuuria.

Meidän tulee hyväksyä ja omaksua hyviä asioita kaikkialta. Mutta useimmilla ihmisillä on kuuma pää ja kylmä sydän; egon kuumentama pää ja itsekkyyden kylmentämä sydän. Siten me olemme täynnä röyhkeyttä ja vailla myötätuntoa. Juuri päinvastainen on tarpeen. Viileä pää ja lämmin sydän; rakkauden ja myötätunnon lämmittämä sydän sekä viisauden viilentämä pää.

Meidän toimistomme ja talomme ovat varustettu varashälyttimillä, jotta varkaat eivät pääsisi helposti sisälle. Mutta miten on mielemme laita? Ovet ovat sepposen selällään ja varkaat voivat tulla sisään milloin hyvänsä ja viedä kaiken. Keitä nuo varkaat ovat? Kielteisiä ajatuksia. Mikä hyvänsä negatiivinen ajatus saattaa tulla mieleemme minä hetkenä hyvänsä ja varastaa mielenrauhamme.

Mielen tekeminen tyyneksi on tie täydellisyyteen. Nykyaikaisen koulutuksen vika piilee siinä, että se opettaa meitä ajattelemaan ja analysoimaan, mutta se ei opeta meille kuinka lakata ajattelemasta ja olla hiljaa. Kun ajat autoa ei riitä että osaat ajaa ja vaihtaa vaihdetta vaan sinun täytyy myös tietää kuinka pysäyttää.

Amma on kuullut, että Japanissa tietyissä vanhainkodeissa robotit pitävät huolta vanhuksista. Ne on jopa ohjelmoitu kylvettämään asukit. Jos emme osaisi pysäyttää näitä koneita voimme vain kuvitella mitä tapahtuisi. Osaamme luoda mielihaluja, mutta emme päästä niistä eroon. Henkisyys opettaa meille kuinka voimme ylittää mielen halut ja löytää uudestaan sisäisen hiljaisuuden.

Meillä on elämässämme paljon murheita. Yksi syy tähän on se, että me pelkäämme niitä. On olemassa kahdenlaisia murheita. Ensimmäisen tyyppiset me olemme itse luoneet turhalla ajattelulla. Toisen tyyppiset ovat lähtöisin arvostelukyvyttömistä teoistamme. Jos pystymme omaksumaan oikeanlaisen asenteen, voimme huomattavasti vähentää murheittemme taakkaa. Meidän tulisi muistaa, että jokaista pimeää yötä seuraa aamunkoitto. Meidän ei tulisi koskaan kadottaa optimistista uskoamme. Elämä on kuin virta. Jos kykenemme vain todistamaan sen virtausta, mikään ei vaikuta meihin, mutta jos joudumme virran pyörteisiin on tuloksena surua.

Tuska tuo meille sanoman. Se ehdottaa, että on tullut muutoksen aika. Esimerkiksi fyysinen kipu: oletetaan että pidämme käsissämme tulikuumaa lautasta emmekä tunne lainkaan kipua; ennenkuin huomaammekaan ovat kätemme palaneet pahasti. Kipu kertoo meille, että meidän on päästettävä irti. Tämä pätee kaikenlaiseen tuskaan. Se kertoo meille jostakin syvemmästä - että on aika muuttua. Mikä tämä muutos on? Se on oikeanlaisen asenteen omaksuminen elämää kohtaan. Se on tulemista laajemmaksi. Kaikki kokemukset opettavat meille jotakin. Mutta on surullista, että niin usein emme opi mitään.

Suunnistaessamme merellä meidän on käytettävä pohjantähteä apuna. Samalla tavoin, jos keskitämme mielemme ikuiseen, elämän vaihtelevat kokemukset eivät vaikuta meihin.

Kaikki kielteiset ominaisuudet ovat lähtöisin egosta; olkoon se sitten viha, suuttumus, kateus jne. Viha on kuin tietokonevirus, joka tuhoaa kaiken koneeseen tallennetun tiedon. Viha tuhoaa arvostelukykymme sekä mielenrauhamme, ja me menetämme itsehillintämme tämän seurauksena. Viha on kuin sähkökatko. Kun sähköt ovat poissa ja me yritämme kävellä huoneen halki, törmäilemme huonekaluihin ja saatamme hajoittaa jotakin. Vasta kun virta palaa me tajuamme kuinka paljon tuhoa olemme saaneet aikaan. Ollessamme vihaisia emme tajua lainkaan mitä teemme tai sanomme. Vasta myöhemmin tajuamme virheemme. Meidän ei koskaan tulisi antaa vihan tulla tavaksi.

Huonot tavat ovat kuin mukava sänky. Niihin on helppo hypätä, mutta vaikea päästä eroon. Ylittääksemme ne meidän yritettävä lakkaamatta.

Jumalan armo on kuin auringonvalo; se paistaa yhtälailla kaikille. Mutta kokeaksemme sen meidän tulee avata sydämemme. Hyvät teot ovat avain tähän.

Otamme henkivakuutuksen koska tiedämme, että kuolema saattaa tulla milloin hyvänsä, mutta elämme kuin luulisimme, ettemme koskaan kuole.

Harjoitamme fyysistä kehoamme, mutta unohdamme sydämen. Sydämen harjoitusta on huolehtia vähäosaisista ja kärsivistä. Silmien kauneus ei piile meikissä vaan myötätuntoisessa katseessa. Korvien kauneus ei piile korvarenkaissa vaan vaikeuksissa olevan kuuntelemisessa. Käsien kauneus ei piile sormuksissa vaan hyvissä teoissa.

Meidän tulisi olla kiitollinen elämälle. Olemme velkaa koko maailmalle ja kaikille sen olennoille. Maailmassa ei ole mitään mikä ei olisi jollakin tavoin auttanut meitä kasvamaan. Maa on meidän äitimme. Luonto on äitimme. Meidän ei tulisi unohtaa dharmaa äitiämme kohtaan. Meidän ei tulisi kääntää päätämme veljien ja siskojemme avunpyynnöiltä. Meidän tulisi tehdä parhaamme heidän tuskiensa lievittämiseksi. Ollakseen myötätuntoinen köyhiä kohtaan meidän ei tarvitse olla varakkaita. Rakkaudellinen sana, myötätuntoinen katse, yksi hyvä teko - nämä voivat kaikki tuoda valoa heidän elämäänsä. Ei se mitä saamme vaan se mitä annamme määrittelee elämämme arvon. Jos olemme voineet tuoda lohtua jollekin edes yhden minuutin ajan, on elämämme siunattu.

Rakkaus antaa kaiken, vailla saamisen ajatusta. Rakkaus ei valita, se hyväksyy kaiken. Rakkaus poistaa kaikki pelot ja muuttaa rumuuden kauneudeksi. Rakkaus on todellinen turvapaikka ja elämän kauneuden lähde. Rakkaus on elämän lähde, joka tekee siitä aina uuden ja raikkaan.

Rakkaus on Itsen ilmaisu. Se on helminauha, joka liittää kaiken elollisen yhteen. Kun rakkaus herää ihmisessä, myös jumalallisuus hänessä herää, sillä rakkaus on Jumala. Se on jumalallisen ilmenemismuoto.

Rakkaudessa ei ole kahta. Vaikuttaa, että joella on kaksi rantaa, koska niitten välissä on vettä. Jos egon vedet kuivuvat, vain ykseys jää jäljelle. Kun rakkaus herää, ego katoaa. Silloin ihmiset ymmärtävät ykseytensä. Silloin ymmärrämme, että olemme yhtä koko luomakunnan kanssa. Jumalallinen rakkaus on viisautta, vapautta ja autuutta. Täyttyessämme tuosta rakkaudesta näemme Jumalan kaikessa ja se itsessään jo on perimmäinen täyttymys.

Olkoot lasteni kaikki ajatukset rakkauden läpäisemiä. Tulkoot teistä kaikista maailman valo.