Mata Amritanandamayin puhe YK:ssa 29.8.2000

Tervehdin kaikkia läsnäolijoita, jotka ovat totisesti rakkauden ja korkeimman itsen ruumiillistumia.

Olemme astuneet uudelle vuosituhannelle suurin toivein ja muutosta odottaen. Vaikka numerot jotka määrittävät vuoden ovat vaihtuneet, mikään muu ei ole oleellisesti muuttunut. Todellisen muutoksen tulisi tapahtua sisällämme. Ainoastaan poistettuamme konfliktit ja negatiivisuudet sisältämme voimme omaksua rakentavan roolin rauhan rakentamisessa. Pitäen aina maailmanrauhan päämääränään, YK ja sen korvaamattomat pyrkimykset saattaa kansakuntia lähemmäksi toisiaan, ansaitsevat todella sydämelliset kiitokset.

Sanat 'kansakunta' ja 'uskonto' itsessään jo viittaavat jakautuneisuuteen ja moninaisuuteen. Voi vaikuttaa siltä, että juuri tämä moninaisuus luo esteitä rauhalle, onnellisuudelle ja hyvinvoinnille maailmassa. Tosiasiassa kuitenkin juuri tämä monimuotoisuus tuo sekä maailmaan että ihmiselämään rikkautta ja kauneutta aivan kuten monivärisistä kukista koottu kukkakimppu on kauniimpi kuin yksivärisistä koottu.

On olemassa yksi totuus, joka loistaa kaikkialla luomakunnassa. Vuoret ja joet, eläimet ja kasvit, aurinko, kuu ja tähdet, sinä ja minä - me olemme kaikki tuon todellisuuden ilmentymiä. Omaksuessamme tämän totuuden osaksi elämäämme ja saavuttaessamme siten syvemmän ymmärryksen, voimme löytää tähän moninaisuuteen sisältyvän kauneuden. Kun toimimme globaalisena perheenä, emmekä ainoastaan tietyn rodun, uskonnon tai kansan edustajina, niin rauha ja onnellisuus voivat jälleen kukoistaa tällä planeetallamme, joka on jakautuneisuudesta ja ristiriidoista aiheutuneiden kyynelten kastelema.

Matkustaessani ympäri maailmaa ihmiset saapuvat luokseni ja jakavat kanssani surunsa. Jotkut kertovat kuinka ovat menettäneet miehensä, vaimonsa tai lapsensa eri uskontokuntien yhteenotoissa. Joskus taistelut ovat saattaneet olla hindujen ja muslimien välillä, joskus taas hindujen ja kristittyjen tai kristittyjen ja muslimien välillä. Se on hyvin tuskallista kuultavaa. Syy näihin taisteluihin on se, että ihmiset eivät mene syvälle oman uskontonsa ytimeen. Meidän siteemme omaan uskontoomme, yhteiskuntaamme tai maahamme ei saisi saada meitä unohtamaan omia perustavia ihmisarvojamme. Kukaan ei ole eristyksissä oleva saari. Me olemme kaikki lenkkejä elämän suuressa ketjussa. Aivan kuten oikea käsi kurottautuu auttamaan vasenta kättä sen ollessa loukkaantunut, meissä tulisi herätä intensiivinen halu auttaa muita ja kokea heidän kärsimyksensä ominamme.

Me elämme aikakautena jolloin tiede ja modernit kommunikaatiovälineet ovat vähentäneet ajan ja tilan meille asettamia rajoituksia ja muuttaneet maailmamme pieneksi yhteisöksi. Telekommunikaation viimeisimmät kehitykset auttavat meitä pysymään ajan tasalla missä päin maailmaa tahansa tapahtuvien asioiden suhteen. Yhden maailmankolkan tapahtumat vaikuttavat suuremmassa tai vähemmässä määrin koko planeettaan. Vaikka maailma on pienentynyt teknologian alueella, sydämissämme emme ole kuitenkaan lähestyneet toisiamme. Esimerkiksi perheenjäsenet, vaikka ovatkin fyysisesti lähellä toisiaan, elävät usein kuin eristäytyneet saarekkeet. Tänä päivänä on tullut mahdolliseksi tuhota maailma hetkessä, mutta meissä on myös sisäinen kapasiteetti luoda taivas maan päälle. Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu valinnasta jonka teemme.

Yhteisöt ja kansakunnat koostuvat yksilöistä. Jos katsomme historiassa taaksepäin voimme nähdä, että kaikki konfliktit ovat saaneet alkunsa yksilön sisällä olevasta konfliktista. Missä on tuon konfliktin alku ja juuri? Se on tietoisuuden puute omasta todellisesta olemuksestamme, siitä yhdestä elävästä voimasta, josta me kaikki olemme osia. Henkisyyden, todellisen uskonnon rooli on herättää tämä tietoisuus meissä sekä auttaa meitä kehittämään itsessämme sellaisia ominaisuuksia kuten rakkaus, empatia, suvaitsevaisuus, kärsivällisyys ja nöyryys. Uskonto on mielen tiedettä. Tänä päivänä voimme ilmastoida ulkoiset tilat, mutta meillä on vielä opittavana kuinka ilmastoida oma mielemme. Pyrimme ihmisen kloonaamiseen, mutta emme pyri luomaan sisällämme rakastavaa ja rauhallista ihmisolentoa. Uskonnon eräs tärkeä rooli on tämä puhdistautumisprosessi.

Tänä päivänä olemme tietoisia ympäristönsuojelun tärkeydestä, mikä totisesti on elintärkeää, mutta kuinka harvoin olemme huolestuneita siitä saasteesta, jota negatiiviset ajatukset ja teot luovat ihmiskunnan tietoisuuteen. Mielen saastuminen on monessakin mielessä tappavampaa kuin kemiallinen saastuminen, sillä se voi tehdä lopun ihmiskunnasta minä hetkenä hyvänsä. Meidän tulisi siis pyrkiä muuttamaan sisäistä olemustamme.

Vaikka kaikkien uskontojen perustajat oivalsivat ja harjoittivat elämässään mitä jaloimpia ihanteita, heidän seuraajistaan monet ovat epäonnistuneet elämään niiden mukaisesti. Sen sijaan että keskittyisimme uskontojen keskeisiin arvoihin kuten rakkauteen ja myötätuntoon, me keskitymme niiden ulkoisiin rituaaleihin ja tapoihin, jotka vaihtelevat paljon uskonnosta toiseen. Siten on käynyt niin, että nämä uskonnot joiden tarkoitus oli luoda rauhaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta välillemme, ovat muuttuneet ristiriitojen ja sotien välikappaleiksi. Tämä ei vähennä näiden uskonnollisten harjoitusten ja perinteiden arvoa. Ne ovat tarpeellisia henkiselle kehityksellemme, mutta meidän tulisi muistaa, että nämä traditiot ovat keinoja päämäärän saavuttamiseksi, eivät päämäärä itsessään.

Oletetaan, että henkilön täytyy ylittää joki veneellä. Päästyään toiselle rannalle hänen täytyy jättää vene ja jatkaa matkaa. Jos hän roikkuu kiinni veneessä, hänen matkantekonsa estyy. Samasta syystä meidän tulisi antaa enemmän arvoa uskontojen päämäärälle ja välttää kiintymästä liiallisesti menetelmiin. Meidän tulisi muistaa, että uskonto on tarkoitettu ihmiskunnalle eikä ihmiskunta uskonnolle.

Selvittääkseen monimutkaiset ja kiistanalaiset aiheet kuten uskonvapaus, käännytys ja fundamentalismi, on uskonnollisten johtajien tultava saman pöydän ääreen ja käynnistettävä keskustelut avoimin sydämin, jotta päästäisiin yhteisesti hyväksyttäviin ja käytännöllisiin ratkaisuihin.
Jotta tällaisista keskusteluista tulisi hedelmällisiä, on meidän kuitenkin ensiksi istutettava rakkauden, rauhan ja kärsivällisyyden siemenet sydämiimme. Jotta pysyvä rauha saadaan aikaan, meidän tulee poistaa itsestämme viha ja vihollisuus. Avain maailman rauhaan on jokaisen tällä planeetalla asuvan yksilön sisällä. Aivan kuten perheen kaikki jäsenet jakavat keskenään vastuun kodin turvallisuudesta, samoin me kaikki jaamme vastuun maailmanrauhasta.

Rauha ei ole ainoastaan sodan ja konfliktien puuttumista, vaan paljon enemmän. Rauhaa tulee vaalia yksilön sisällä sekä perheen ja yhteiskunnan sisällä. Yksistään maailman ydinaseiden siirtäminen museoon ei vielä takaa maailmanrauhaa. Mielen ydinaseet tulee hävittää ensiksi.

Kaikilla uskonnoilla on jaettavanaan ääretöntä viisautta ja kauneutta. Sen sijaan, että ne pyrkisivät lisäämään kannattajiensa määrää, uskontojen tulisi pyrkiä luomaan ilmapiiriä, jossa olisi mahdollista omaksua viisaasti niiden jalot ihanteet. Huomispäivän maailmaa luovat tämän päivän lapset. Heidän vastaanottavaisissa mielissä on mahdollista kehittää universaaleja ihmisarvoja. Jos kävelet pehmeällä, vihreällä ruoholla muutaman kerran, siihen muodostuu nopeasti polku, kun taas kivisen alueen halki täytyy kävellä lukemattomia kertoja ennen kuin se antaa periksi ja siihen muodostuu polku. Universaalisten henkisten prinsiippien opettamisen ei tulisi olla ainoastaan kodin vastuulla vaan myös osa peruskoulutusta. Tätä ei tulisi enää viivyttää pitempään, sillä jos tässä asiassa viivytellään, maailma menettää tulevat sukupolvet.

Meidän ei tulisi kadottaa näkyvistämme ihmisten oleellisia tarpeita, sillä ennen kuin nämä tarpeet on tyydytetty, on kenenkään mahdotonta pyrkiä kohti lisääntynyttä tiedostavuutta ja ymmärrystä. Jos missä päin maailmaa tahansa on ihmisiä jotka kärsivät nälästä ja köyhyydestä, on se häpeän aihe kaikille kansakunnille. Kaikkien kansakuntien, jotka ovat siinä asemassa että voivat auttaa, tulisi uskonnollisen veljeyden ihanteen nimissä jakaa vaurauttansa muiden kanssa. Tällä planeetalla on riittävästi kaikkien elävien olentojen hengenpitimiksi, mutta ei tarpeeksi tyydyttääkseen muutamien ahneuden.
Auttavan käden ojentaminen, köyhien ruokkiminen, myötätuntoinen hymy surulliselle ja hyljätylle on uskonnon todellista kieltä. Meidän tulisi kutsua Jumalan myötätuntoa sydämiimme ja käsiimme. Eläminen vain itsensä vuoksi ei ole elämää - se on kuolema.

Jotkut sanovat, että maailma ei tule muuttumaan vaikka kuinka kovasti pyrkisimme sitä muuttamaan. He sanovat, että maailmanrauhan tavoittelu on kuin yrittäisi suoristaa koiran kippuraista häntää; vaikka kuinka yrittäisi vetää sitä suoraksi, se kipristyy aina takaisin. On kuitenkin niin, että vaikka se ei suoristuisi me saamme kuitenkin itse lihasharjoitusta. Samalla tavoin, onnistuimmepa tai emme saamaan aikaan maailmanrauhaa, ainakin me itse muutumme parempaan suuntaan. Vaikka heti emme huomaisikaan näkyviä muutoksia, meissä itsessä tapahtunut muutos saa aikanaan aikaan muutoksen myös maailmassa. Sekin minkä verran harmoniaa maailmassa on tänä päivänä, on tuon voiman tulosta.

Meidän tulee ottaa opiksi menneisyydestä tai toistamme samat virheet. Niiden, jotka ovat vahingoittaneet toisiaan menneisyydessä tulisi nyt toimia auttaakseen entisiä uhrejaan. Tämä pätee niin hallituksiin kuin yksilöihin. Jokaisen hallituksen tulisi auttaa luomaan anteeksiannon, avoimuuden, ystävyyden, luottamuksen ja avunannon ilmapiiriä, jossa vanhat haavat paranevat. Jotta haavat paranisivat, hajonneet suhteet tulisi parsia rakkauden langalla. Tämän toteutumiseksi tarvitsemme tietoisuutta ykseydestämme enemmän kuin intellektuellista tietoa. Keskittykäämme siihen mitä voimme antaa muille - ei siihen mitä voimme itse saada. Vain silloin voimme saada aikaan täydellisen muutoksen maailmanlaajuisessa perheessämme. Eläessämme uskonnon ihanteiden mukaisesti ylitämme oman ahdasmielisyytemme ja elämästämme tulee uhraus maailmalle.

Seuraavat ovat maailmanlaajuisesti tunnustettuja ongelma-alueita, joiden parantamiseksi YK:n tulisi vahvistaa pyrkimyksiään:

1. Jumalan luomakunnassa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia, mutta vuosisatojen kuluessa naisten asema ei ole kuitenkaan sanottavasti parantunut. Naisille, jotka synnyttävät koko ihmiskunnan, tulisi taata yhtäläiset mahdollisuudet yhteiskunnassa miesten kanssa.
   
2. Miljoonat ihmiset kärsivät AIDS:sta, joka leviää kuin metsäpalo. Tämä tauti täytyy saada hallintaan.
   
3. Johtakoot YK muutosta konfliktien täyttämästä maailmasta kohti rauhaisaa yhteiseloa antamalla nuorille koulutusta yhteiskuntapalvelun eri alueilla. Nämä nuoret lähettiläät, jotka palvelevat epäitsekkäästi ympäri maailmaa, inspiroivat ihmisiä kehittämään universaaleja henkisiä ja inhimillisiä arvoja. Mitä ei voida saavuttaa veren vuodatuksella voidaan saavuttaa rakkaudella.
   
4. Terrorismi ja väkivalta ihmisiä kohtaan minkä tahansa uskonnon nimissä tulisi tuomita kansainvälisesti ja sopiviin vastatoimiin tulisi ryhtyä.

Rakkaus on ainoa lääke, joka voi parantaa maailman. Aivan kuten keho tarvitse ruokaa kasvaakseen, sielu tarvitsee rakkautta kukoistaakseen. Rakkaus on sielulle ravitsevampaa kuin maito on vauvalle. Rakkaus on elämän perusta, kauneus ja täyttymys. Siellä missä on rakkautta ei voi olla minkäänlaisia ristiriitoja; ainoastaan rauha vallitsee.
Loistakoot rakkauden ja rauhan valo sydämissämme. Tulkaamme kaikki rauhan lähettiläiksi, valaisten kaikkien sydämiä poistaen vihan ja ristiriitojen synkät pilvet, jotka varjostavat tämän päivän maailmaa. Herätkäämme kaikki uuteen aamunkoittoon, jonka täyttää universaali rakkaus ja veljeys. Eikö tämä olekin YK:n päämäärä? Suokoon korkein voima meille armonsa, jotta voisimme nähdä tämän rukouksen toteutuvan.

Om Lokah Samastah Sukhino Bhavantu
Om Shanti Shanti Shantihi
(Olkoot kaikki olennot tässä maailmassa onnellisia.
Rauhaa, rauhaa, rauhaa...)