Aamulehti - 10.10.2004

Kaapelitehtaan täytti odotus ja rakkauden sanoma

Äiti Amma halasi, sirotteli ruusunlehdillä ja siunasi satoja hänen luokseen jonottaneita

Pitkä jono polvillaan odottavia ihmisiä kiemurteli läpi Helsingin Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin lauantaina. Ilmassa leijui suitsukkeen tuoksu ja intialainen musiikki ja rummutus säestivät videoita, joita näytettiin suurelta videotaululta.

Kojuissa myytiin koruja, kirjoja, valokuvia ja kukkia. Hallin päädyssä, avustajiensa ympäröimönä istui intialainen rauhan ja rakkauden lähettiläs Äiti Amma. Hymyilevä, valkoisiin pukeutunut nainen vastaanotti halaamalla jatkuvana virtana hänen luokseen saapuvia suomalaisia.

Kuudetta kertaa Suomessa vieraillut 50-vuotias henkinen mestari Mata Amritanandamayi on tunnettu maailmalla halaavana pyhimyksenä. Etelä-Intiassa Keralassa syntynyt köyhän kalastajaperheen tytär on halannut 30 miljoonaa ihmistä. Amman keskeisin sanoma on rakkauden ja myötätunnon kaikkivoipaisuus. Hän puhuu pyyteettömän palvelemisen puolesta. Amman lukuisat hyväntekeväisyyshankkeet ovat helpottaneet köyhien elämää eri puolilla maailmaa.

Lohdutusta hakevia ja tiensä etsijöitä

Tampereen Pyynikintorilta Helsinkiin Ammaa tapaamaan tullut matematiikan lehtori Hannu Mäkelä oli vuoronumeroltaan sarjassa 300-400. Hän kertoi odottavansa pääsyä Amman halaukseen jo toista kertaa. Viimeksi Mäkelä kävi tapaamassa mestaria samassa paikassa vuosi sitten. Tuolloin Amma halasi noin 6 400 suomalaista.

- Halaus oli hyvin voimallinen kokemus. Kun nousin seisomaan, pysyin juuri ja juuri tolpillani, Mäkelä muisteli.

Espoolainen Kristian Koivisto kertoi saaneensa Ammalta apua ajatustensa selkeyttämiseen ja mielenrauhaan. Kolmatta kertaa Amman tavannut puolitoistavuotias Markus pääsi yhtä aikaa vanhempiensa kanssa syleilyyn ja sai Ammalta kettu-karkin.

- Ensimmäisellä tapaamisellaan Markus oli vasta äitinsä massussa, Koivisto hymyili.

Amman vierailu jatkuu tänään Kaapelitehtaalla Helsingissä kello 10 ja 18.30.

Kolme kysymystä Äiti Ammalle

Mitä meidän länsimaisten ihmisten tulisi oppia rakkaudesta?

Rakkautta on kahta tyyppiä. Normaalia, maallista rakkautta ja jumalallista rakkautta. Normaalirakkaudessa ihmiset kohtaavat kuin kaksi kerjäläistä. Kumpikin haluaa saada, ei antaa. Mies hakee rakkautta vaimoltaan, vaimo mieheltään. Mutta ilman ymmärrystä ja antamista he eivät löydä toisiaan.

Jumalallinen rakkaus on antamista. Esimerkiksi äiti rakastaa lapsiaan puhtaasti, ilman odotuksia. Hän on yhtä lapsensa kanssa. Meidän tulisi keskittyä siihen mitä voimme antaa muille - ei siihen mitä voimme itse saada.

Mitä itse tunnet halatessasi tulijoita?

Sitä on vaikea selittää. Se on hyvin puhdas kokemus. Näen ihmisissä heijastuman itsestäni. Kun katson ihmisiä, tulen heiksi ja tunnen heidän surunsa ja ilonsa. Kohtaamme rakkauden tasolla. Olen kuin virta, joka antaa rakkautta kaiken aikaa. Kun sinusta tulee uhrilahja ihmiskunnalle, et esitä enää väitteitä itsestäsi.

Miksi nykyihmisten on niin vaikeaa osoittaa rakkauttaan?

Meidän on hyvin vaikea antaa, olemme oppineet pyytämään. Aikuiset eivät osaa antaa rakkautta, koska he eivät ole saaneet sitä lapsina tarpeeksi. Itseensä keskittyminen tekee ihmisestä eristyneen saarekkeen, hän ei pääse osaksi rakkauden ketjua.

Olemme arjen kiireessä unohtaneet elämisen. Koska vanhempien aika kuluu työssä, he eivät ehdi seurata lastensa kasvua ja olla tukemassa heidän luonteensa kehitystä. Emme ymmärrä, mitä teemme tuleville sukupolville. Ennen lapset olivat kauniita ja vahvoja, mutta nyt he ovat heikkoja ja helposti häiriintyviä. Mutta valta on yhä meissä. Voimme havahtua. Ihmisen todellinen luonto on rakastaa.