Iltalehti - 12.01.2008

Äiti Amma kutsui kylään

Iltalehden toimittaja kävi tutustumassa maailman kuuluisimman halaajan yhteisöön Intiassa Etelä-Intian Keralassa, Amritapurin Amma-keskuksen ympärillä kohoaa useita yliopistorakennuksia, sairaala ja satoja Äiti Amman rakennuttamia asuintaloja.

Kaikki tietävät, että Amma on tullut kotiin. Amritapuriin tulvii väkeä läheltä ja kaukaa saadakseen Amman darshanin, siunauksen – tai edes nähdäkseen Äidin ennen kuin hän lähtee taas matkoilleen.

Bhajan, hengellinen musiikki täyttää yön. Sävel on yksitoikkoinen, mutta suggestiivinen. Suitsukkeiden, kukkien ja hedelmien tuoksu täyttää salin.

Amman halaus on lämmin ja pehmeä kuin oman äidin syli. Monelle darshan saattaa olla ensimmäinen lempeä kosketus vuosiin. Amma on halannut aamupäivästä alkaen ja pian on keskiyö. Avustajat vaikuttavat väsyneiltä – mutta Amma myötäelää, kuuntelee, lohduttaa ja neuvoo. Jotkut viipyvät Amman sylissä pitkään suruaan purkaen, toiset kysellen neuvoja ongelmiinsa.

”Miksi tuhlaat aikaa kyläläisten maallisiin ongelmiin”, munkkikokelas ihmetteli, kun vanhus kysyi Amman neuvoa kanojen hoitoon.

”Etkö ymmärrä, että hänellä ei ole muuta kuin nuo kanat. Ne ovat hänelle kaikki. Kyläläisille arjen asiat ovat tärkeimpiä. He eivät vielä ole valmiita henkisiin neuvoihin”, kuului Äidin viisas vastaus.

Amma sanoo olevansa ”lahja maailmalle ja siksi aina kaikkien saatavilla”. Halausistunto venyy 16-tuntiseksi. Hän sanoo pärjäävänsä parin tunnen yöunella, ja usein darshanin jälkeen Amma saattaa vielä kutsua laitostensa johtajat aamuöiseen neuvonpitoon.

”Amma ei ole keho, vaan Itse – puhdas tietoisuus. Auton akut on ladattava, mutta Amman patterit on kytketty suoraan jumalaiseen virtalähteeseen”, hän naurahtaa iloisesti, kun ihmettelen hänen tahtiaan.

Suomalaisten ihailijoidensa pettymykseksi Amma ei päässytkään lokakuussa Helsinkiin.

”Amma ymmärtää suomalaisten lasten surun. Mutta aidolle rakkaudelle etäisyys ei ole ongelma. Aurinko on kaukana maasta, mutta Jumalan kukat kukkivat päivänpaisteen voimasta. Pelkät sanat eivät lohduta, mutta Amma toivoo rakkauden kasvavan suomalaisten sydämissä, kuuluivat terveiset.

Itsestään puhuessaan Amma käyttää yleensä kolmatta persoonaa.

Vierailun peruuntumisen aiheutti viivytys lentolippujen varauksessa, mikä nosti matkan hintaa. Kun seurueessa on 50 henkeä, summa ei ollut pieni. Menoissaan Amma ei tuhlaa, vaan käyttää kaikki varat auttamiseen. Itse hän ei omista mitään, ashramisssa hänellä on vaatimaton kahden huoneen asunto.

”Rakkaus on tärkeintä. Kun annamme rahaa, se vähenee. Mutta rakkaus ei vähene, vaikka jakaisimme sitä kuinka paljon tahansa.”

Hän lupaa tulla Suomeen ensi lokakuussa. Pääkaupunkiseudun ashram-hankkeesta hän iloitsee jo etukäteen. Maailmalla vastaavia Amma-keskuksia on Yhdysvalloissa, Ranskassa, Saksassa, Japanissa, Australiassa ja Singaporessa.

Millaisen vaikutelman Amma sitten on saanut maailman tilasta? Onko rakkaus lisääntynyt?

”Jotkut tulevat uteliaisuuttaan katsomaan Ammaa ja kokemaan tapahtuman. Mutta on myös niitä, jotka ovat muuttuneet ja alkaneet antaa tilaa sydämessään muille. Sen myötä ihmisestä tulee kärsivällisempi ja laajakatseisempi ja hän alkaa teoissaan ja rukouksissaan huomioida myös muut. Muutoksen saa aikaan rakkaus.

Mutta Amma on realisti.

”Vaikka yrittää parantaa maailmaa, kaikki eivät muutu. Se on kuin yrittäisi suoristaa koiran kippuraa häntää tai kuivattaa valtamerta. Mutta jos otat valtamerestä muutaman pisaran pois, ainakin ne tulevat pelastetuiksi.

Uskontoja Amma ei laita paremmuusjärjestykseen, sillä niiden perussanomahan on sama: kohtele toista niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Kalastajan tytöstä pyhimykseksi

Amma (Sudhamani Idamannel) syntyi 27.9.1953 Intian Keralassa kalastajan tyttärenä.

Elämä kalastajakylässä Arabianmeren rannalla oli ankaraa. Jo lapsena kyläläisten kärsimys kosketti Sudhamania. Hän otti salaa kotoa ruokaa ja varasti kerran äitinsä rannerenkaan auttaakseen nälkäisiä. Tummaa ja uskonnollista tyttöä pilkattiin, ja oma perhekin syrji häntä, mutta hän näki elämänsä tarkoituksen kärsivien auttamisessa ja ihmisten ohjaamisessa Jumalan luo.

Tuodakseen lohtua hän alkoi spontaanisti halata ihmisiä. Ja nämä pyrkivät – kastiin ja sukupuoleen katsomatta – Sudhamanin äidilliseen syliin. Kolmen vuosikymmenen aikana Amman sanotaan halanneen ainakin 30 miljoonaa ihmistä.

Nyt Amma matkustaa suurimman osan vuotta Intiassa ja maailmalla rakkauden sanomaa levittämässä. Pääashram, Amritapuri rakennettiin Vallickavun kylään Amman kotitalon viereen. Se on 3 000 ihmisen koti ja miljoonien pyhiinvaelluspaikka.

Keräsi 17 miljoonaa tsunamin uhreille

Neljä luokkaa koulua käynyt kalastajan tytär johtaa perustamiaan instituutteja ja kouluja. Uusia projekteja, yliopistoja, sairaaloita ja tutkimuslaitoksia syntyy nykyisten parinsadan rinnalle tasaista tahtia.

Kun Amma päätti rakentaa Helsingin Meilahden kokoisen sairaalan Kochiniin, hän valitsi paikan vesijättömaalta ja halusi rakennuksen lootuskukan muotoiseksi. Ei ole mahdollista, sanoivat asiantuntijat. Mutta niin tehdään, kuului vastaus.

Noin 20 000 intialaista menetti kotinsa tsunamikatastrofissa. Heille tarjottiin Amman yliopistoissa ruokaa ja majoitusta. Amman keräämä avustussumma oli 17 miljoonaa euroa. Sillä rakennettiin yli 6 000 omakotitaloa tuhoutuneiden tilalle, ja kalastajat saivat uusia veneitä. Apua meni myös ulkomaille tsunamin uhreille.

Amman hyväntekeväisyystoiminta kattaa satoja erilaisia laitoksia, mm. yliopistoja, sairaaloita, saattokoteja, lasten- ja vanhainkoteja. Vapaaehtoistyötä tekeviä ammalaisia on maailmalla jo miljoonia. Järjestön keräämät varat menevät kokonaan avustustoimintaan. Amman M A Math –järjestöllä on neuvoa antava asema YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa. Amma on saanut lukuisia kansainvälisiä tunnustuksia kattavasta humanitaarisesta työstä, sekä rauhan ja uskontojen välisen yhteisymmärryksen lisäämisestä.

Tärkeintä on onnellisuus

Iltalehden haastattelussa Äiti Amma lausui seuraavanlaisia viisauksia:

”Ihminen pääsee kuuhun, mutta ei tunne naapuriaan. Perusarvot ovat monelta hukassa. Kun perheissä eletään erillään, ihmisestä tulee oma vihollisensa ja elämältä katoaa suunta.”

Amma korostaa läheisten ja perheen tärkeyttä sekä vanhempien vastuuta lapsistaan.

”Tuottamisen, kuluttamisen ja asevarustelun sijaan etusijalle tulisi asettaa ihmisten onnellisuus.”

”Saastetta on paitsi ympäristössä myös ihmisten mielessä. Ensin olisi poistettava tuo mielen saaste, jotta voisimme pelastaa myös ympäristömme.”

Maailman johtajille Amma sysää suuren vastuun. He ovat kansalaisten valitsemia ja heidän pitäisi palvella näitä. He eivät saisi eristyä kansastaan vaan heidän pitää tuntea ihmisten arki. Eikä dharma, oikeamielisyys saisi unohtua.

Amma pelasti Taavi Kassilan tsunamilta

Amritapurin ashramissa asuu nelisenkymmentä suomalaista. Paikalla on kuukauden päivät myös Taavi Kassila joogaooppilaineen.

Joogaopettaja Taavi Kassila on Amman oppilas, ja hän asuu usein Amritapurissa. Tapaninpäivänä vuonna 2004 hän aikoi kävellä rannalle, mutta Amma ei päästänyt häntä viereltään. Se kenties pelasti Taavin hengen, sillä samassa tsunami iski kylään surmaten 186 ihmistä. Meren tuntumassa sijaitsevassa Ashramissa kaikki kahdeksantuhatta läsnäolijaa säilyivät vahingoittumattomina. Kassila uskoo ashramin säästyneen jumalaisen armon ansioista.

Väkilukuun nähden suomalaiset ovat kansainvälisen yhteisön suurin ryhmä.

”Ehkä meissä on luontaista henkisyyttä enemmän kuin muualla länsimaissa”, munkkikokelas Vishwanath Aleksi Lausti tuumii.

Hän ja Vandara, Mari Parkkinen, tulivat ashramiin 90-luvun lopulla etsimään henkisyyttä ja itsekkyyden sijaan yhteisöllisyyttä.

”Täällä oppii, että kaikki löytyy sisältämme. Lännessä elämä suuntautuu ulospäin ja materiaan. Siinä on menty jo äärilaidalle. Onnea ja täyttymystä ei sillä tavoin löydy, ja siksi moni haluaa kääntyä sisäänpäin”, Vandana selittää valintaansa.